Kaikki olikin kiinni mun luottamuksen puutteesta!

Noniin, eli nyt on löydetty Irwinin kanssa treeneihin se todellinen yhteinen sävel!
Auttoi kyllä todella paljon, kun oikeasti mietin meidän tilannetta ja mistä kiikastaa, että ei suju niin kuin pitäisi tai miksi Irwin paineistuu.
Kävimme perjantaina Millan kanssa treenaamassa.
Irwinillä oli hyvä vire päällä jo heti alusta ja itse otin treeneihin taa sen asenteen että Irwin osaa.
Seuruussa Irwin on nykyään hiukan ruvennut välillä edistämään, mutta mielestäni parempi näin päin, kun aikaisemmin jäi todella herkästi vähän laahaaman taakse. Tällä hetkellä kuitenkin saa pienellä huomautuksella palaamaan oikeaan paikkaan. Tekee liikkeen ainakin innokkaasti ja kontakti pysyy hyvin. Ollaan saatu lisättyä vauhtia ja itselläni pikkuhiljaa rupeaa se katsekin olemaan suoraan eteenpäin. Juosten seuraaminen sujuu jo hyvin ja Irwin lähtee innokkaasti vaihtamaan askellajia ja pysyy hyvällä paikalla ja kontakti pysyy.
Luoksetulossa Milla huomautti minulle, että kun Irwin tulee sivulle, teen minä sellaisen pienen kallistuksen Irwinistä pois päin, no tämä on tää mun ainainen ongelma! Jo Nellin aikana oli tätä samaa, mietittiin sitten että mistä nämä pakkoliikkeet oikein tulee ja kun niistä on niin vaikee päästä eroon! Mutta Irwinillä on ainakin vauhtia ja tulee heti ensimmäisellä käskyllä!:)
Tein Irwinille myös häiriö treeniä. Otin Irwinin perusasentoon ja Milla tuli huuteleen Irwinille käskyjä ja Irwinin piti pysyä perusasennossa. Vähän meni hämilleen ja katselin Millaa ja mua, kun Milla rupesi käskyjä huuteleen, mutta hienosti pysyi ja kontaktikin oli todella hyvä, kertaakaan ei edes yrittänyt mennä muuhun asentoon, vaikka ilmeestä hiukan näkikin että mietti, pitääkö tehdä vai ei:D
Liikkeestä maahan menoa ollaan treenattu kotonakin, jotta ei tulisi enää sitä pepun siirtämistä sivulle, vaikka etuosa on oikeassa paikkaa ja tämä rupeaa sujumaan hyvin, vauhti on tullut lisää ja asento on huomattavasti parempi.


Kävimme eilen sunnuntaina myös treenaamassa.
Otin aikalailla pelkkää seuruuta ja käännöksiä.
Pientä häsläystä Irwinillä oli, mutta lähti suorittaan liikkeitä hyvin ja innokkaasti.
Pieni ongelma Irwinillä vain oli, kun palkkauksen yhteydessä piti patukkaa hakemaan lähtiessä aina painella paskalle, kun ei voi kaikkea paskantaa kerralla.......-,-
Mutta ei niistä treeneistä sen enempää, kun eipä mitään ihmeellistä ollut:)

Mutta jotenkin olen itse täysin yllättynyt miten hyvin Irwin toimii nykyään! Treeneissä ei ole ollut sellaista paineistumista kuin aikaisemmin, vain välillä pientä epävarmuutta. mutta pienellä kehulla ja rohkaisulla vire nousee taas ylös ja unohtaa epävarmuuden.
On aina lähdössä innoissaan treenikentälle ja kun on meidän vuoro tehdä, lähtee Irwin heti innokkaasti mukaan.
Oon niin ylpee!!

Kisoja jo tässä mietin, että jos huhti-toukokuussa startattaisiin, niin olisi vielä tota hyppyäkin aikaa treenata, kun nyt on sen verran liukkaassa kunnossa noi kentät, että vielä ei viitsi hypyttää, josko noi lumet toivon mukaan tosta sulais nopeesti:)

Heikkoja jäitä, 100%:sta luottamusta ja mahtavat iltatreenit!

Lauantaina meillä oli vähän dramaattisempi iltalenkki!
Irwin putos jäihin hieman avonaisemmassa kohtaa, lähtiessään juokseen sorsien perään.
Onneksi en ollut lenkillä yksin, vaan parhaan kaverini kanssa.
Itse menin täysin paniikkiin tilanteesta ja tilanne on itseltäni lähestulkoon pimennossa kokonaan.
Emme olleet jäällä kävelemässä, vaan kiertämässä järveä metsäpolkua pitkin ja hetken murto-osassa tajuttiin Irwinin olevan jäällä. Irwin yritti pysähtyä ja kääntyä, mutta putosi sitten veteen jään petettyä alta.
Kutsuttiin Irwiniä luokse ja se yritti nousta jäälle, mutta ei päässyt. Useiden yritysten jälkeen Irwin lopetti jo jäälle pääsyn yrittämisen. Itse yritin mennä Irwinin luo jäätä pitkin ja tarjosin Irwinille pitkäö keppiä, josta olisi voinut ottaa kiinni ja sen avulla olisin voinut kiskoa Irwiniä ylös.
Onneksi tosiaan Milla oli mukana ja huomasi, että vasta rannalta Irwinin saisi paremmin nostettua ylös, kun jään reuna oli lähellä rantaa.
Alkuun en tunnistanut Millaa hänen päästyään vastarannalle ja huutaessa että koitetaan saada Irwin uimaan tänne, luulin sen olevan joku vieras ohikulkija, vasta hetken päästä tajusin sen olevan Milla.
No saatiin Irwin onneksi uimaan vasta rannalle ja Milla sai Irwinin nostettua ylös.
Itse oyin muut koirat puusta irti ja menin Millan ja Irwinin luo.
Se paniikin ja helpotuksen määrä, kun pääsin Irwinin luo ja samassa putosin maahan ja sitä Itkun määrää! Hetken jo pelkäsin niin paljon että joudun toisesta koirastani luopumaan ja että Irwin kuolisi!
Mutta onneksi kaikki päättyi hyvin, kotiin päästyämme kuivasin Irwinin kuivurilla ja tämän jälkeen laitoin peittojen alle, jossa Irwin viihtyikin nukkumassa parisen tuntia:)
Oon niin onnellinen että kaikki päättyi hyvin ja Irwinillä on kaikki hyvin!
Irwin ei onneksi tuntunut loppujen lopuksi olevan tilanteessa paniikissa tai sen ihmeemmin tilanteen jälkeenkään, oli olkut kuulemma tyytyväisen mäköinen ja häntä heilui, kun Milla nosti Irwinin järvestä, olisi mieluusti mennyt takaisin uimaan ja ottanut Millan mukaan, kun yksin uiminen on hiukan tylsää!:F


Mutta hiukan iloisempiin uutisiin, nimittäin treeneistä!
Kävimme eilen illalla treenaamassa Millan kanssa.
Aivan älyttömän hyvä vireiset treenit!!
Irwinin seuruu oli todella hyvää! Päätin ennen treeni kentälke pääsyä, että me osataan ja Irwin osaa!
Luotin Irwinin osaamiseen 100% ja tämä oikeasti auttoi!
Milla huomasi liikkeestä maahanmenossa meillä pienen ongelman, maahan mentäessä, etupää menee oikeaan paikkaan, mutta takapäällä Irwin tekee muutaman askeleen sivuliikkeen ja laittaa pepun vasta sitten maahan, tiedä sitten mistä tämäkin on tullut!:D
Otettiin sitten muutama toisto namin avulla, jotta Irwin menee suoraan ja nopeasti Irwin hoksasi jutun idean! Vaikka tarjosikin vielä tämän jälkeenkin tuota vinoa asentoa, niin onnistuneitakin suorituksia tuli.
Irwin ei paineistunut treeneissä oikeastaan ollenkaan, todella pientä epävarmuutta välillä oli, mutta oma asenteeni oli täysin eri nyt, joten se epävarmuus ei kasvanut, vaan helpotin hieman ja kun meni oikein tuli kehut!:)
Mutta vaikkei kaikki suorituksen ihan nappiin mennyt, tämä asenteen muutos oli kohdillaan!:D meillä oli todella hauskat treenit ja saatiin ainakin nauraa meidän todellisille toko koirille!:D
Annettiin Millan kanssa toisillemme rakentavaa palautetta ja kritiikkiä koko ajan treeni tilanteessa, joten siihen ongelmaan oli helppo puuttua juuri oikealla hetkellä.
Tällaisia treenejä lisää kiitos!:D

Miten saada jännitys pois ja luottamusta itseltäni koiraan?

Tänä aamuna kun heräsin klo:7, niin luettuani useita blogeja onnistumisista ja upeista kisa saavutuksista rupesin miettimään tätä minun ja Irwinin tilannetta tai oikeastaan minun ongelmaani....

Mikä siinä on että en luota kuitenkaan riittävästi että Irwin osaa?
Vika on kokonaan oman pääni sisällä, jännitän aivan liikaa, monien treenien jälkeen on ollut onnistumisen tunnetta ja sitä että on päästy eteenpäin. Irwin paineistuu vähemmän ja suorittaa liikkeet kuitenkin hyvin. Tulee olo että vaikka ei vielä ihan täysin siinä pisteessä olla, missä ehkä voitaisiin, niin miksi jännitän liikaa kisoihin menemistä?
Pelkään liikaa epäonnistumista ja ehkä ihmisten reaktioita. Viimeksi kun kävin toko-kisoja katsomassa, niin ei kaikilla ALO luokassa mennyt välttämättä niin hyvin ja virheitä tuli, mutta heillä oli silti hyvä fiilis kisoista ja muut ihmiset tsemppasivat ja silloin tuli tunne, että kisoihin vaan, ei sillä ole väliä, vaikkei täydellistä suoritusta tulisikaan, Irwin kyllä osaa!

Monesti kuitenkin rupean miettimään vain mikä ei mennyt niin hyvin treeneissä ja keskityn ehkä liikaa meidän virheisiin myös treenitilanteessa. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa asenne, että luotan 100%:sti Irwiniin ja ME osataan, enkä vilkuilisi seuruussa Irwiniin että tuleeko se nyt oikeassa kohtaa ja mitä se tekee seuruun yhteydessä yms. koska tästä se juuri paineistuu. Tällöin itseäni rupeaa turhauttamaan, jolloin kaikki siirtyy Irwiniin epävarmuutena!
Haen aivan liikaa täydellisyyttä ja siitä pitäisi päästä pois!

Tänään mietin minun ja Nellinkin tilannetta. Kestikö tosiaan 5 vuotta ennen kuin tajusin Nellin osaavan ja luotan siihen täysin treenitilanteessa, vaikka todellisuudessa se osasi kokoajan, vika oli minussa. Tässäkin totesin että hain liian täydellisiä suorituksia ja kun tajusin itse että Nelli osaa, itseäni ei enää niin jännitä ja voidaan mennä kisoihin, oli jo liian myöhäistä:(

Haluaisin saada tän tunteen itseltäni pois, koska Irwin kuitenkin täytti jo 2 ja ollaan oikeastaan koko Irwinin elämän ajan treenattu ja tiedän sen osaavan, mutta en luota sen osaavan, eikä tässä ole mitään järkeä että ei olla vieläkään kisoihin päästy!
Tästä tulee taas lisää huonoa omaa tuntoa itselle, tulee olo että en osaa ja rupeaa turhauttamaan!

Treeni-ja kisaintoa riittää ja haluaisin päästä jo eteenpäin! Voisin Irwinin ilmoittaa kisoihin ja siinähän se nähdään mitkä ovat todellisuudessa meidän ongelmakohtia ja mitä oikeasti pitää treenata.
Jännitän vain liikaa sitä, että minun jännitys siirtyy Irwiniin ja kaikki menee pieleen ja nolaan itseni muiden edessä, MIKSI????

Irwin 2v.

 Niin se aika rientää ja tänään Irwinille tuli mittariin 2 vuotta:)
Tuntuu kuin vasta eilen olisi ollut se päivä kun junalla kävin tuon pikku karvapallon hakemassa, mutta nyt rupeaa olemaan jo lähellä miehen mittaa:)
Henkiseltä tasoltaan Irwin kyllä on vielä ihan penikka monessa suhteessa, vaikka tuo murkkuikäkin sieltä hiukan päälle puskee, mutta joka päivä saa kyllä nauraa, kun Irwinin kanssa touhuaa!:D
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain!<3 :="" br="">

Tosiaan oli myös tarkoitus nyt helmikuussa käyttää Irwin uusinta kyynärkuvissa, sekä kuvauttaa samalla selkä, mutta taitaakin meikäläisille käydä niin, että päästäänkin kuviin vasta maalis-huhtikuussa.
Täytyy nyt alkuun katsoa miten nämä asiat tästä menee, että toivoisin toki mahdollisimman pian pääseväni uusinta kuviin ja toivon mukaan niissä kyynärissä ei nyt loppupeleissä mitään ole, toivoa kun tämän suhteen on ja toivossa on hyvä elää, mutta oman tilanteeni vuoksi voi olla että tuota ajankohtaa joutuu siirtämään:(