Hyvä vireiset treenit, vihdoinkin!:)

Kävimme torstaina ottamassa Millan kanssa iltatreenit.
Alkuun vähän ajattelin, että mitähän tästä tulee, sillä olin vasta vähän ennen treenikentälle lähtöä herännyt ja olo oli vähän tokkurainen, joten mietin mitenköhän tämä vaikuttaa Irwiniin?
Treenikentälle päästyämme Irwinillä kuitenkin oli hyvä vire päällä ja kun päästin sen tolpasta irti, oli se heti innokkaana tekemässä töitä.
Seuraaminen on saati hyvälle mallille ja on aikalailla varma liike ollut aina, nyt kuitenkin kun olen ottanut seuraamista myös juostessa, paineistuu Irwin tästä ja rupeaa jätättämään. Palautuu kuitenkin nopeammin kun aiemmin, mutta jää kuitenkin joksikin aikaa varovaiseksi.
Sain Millalta palautetta ja Milla sanoi, että juostessa seuruussa, jos Irwin rupeaa vähän jätättään, käännyn hiukan Irwiniä kohti ja kumarrun vähän Irwinin päälle. Irwin kun on melko pehmeä, niin ottaa tästä sitten itseensä. Olen nyt koittanut muistaa pitää muutenkin katseeni ylhäällä seuruun yhteydessä, mutta nämä mun pakko oireet on niin pureutunut pääkoppaan, että vie aikansa kun niistä pääsee eroon :D
Toinen liike mistä Irwin paineistu oli liikkeestä seisominen. Olen ehkä vähän turhan jyrkkä komennon kanssa, sillä Irwinille varmasti lievempikin komento riittäisi. Se vaan tulee automaattisesti jyrkkänä, jotta koira varmasti pysähtyy, ettei ottaisi niitä askelia sitten eteenpäin.
Otimme myös luoksepäästävyyttä, Irwinillw on niin haastavaa pysyä paikallaan, etenkin kun joku tuttu tulee siihen lähelle ja vielä silittää! Peppu rupeaa herkästi heilumaan ja tekisi mieli hypätä syliin. Naureskeltiinkin Millan kanssa, että Irwin on kyllä hyvännäköinen, kun sen tekisi niin mieli nousta siitä ja kaikilla voimillaan pidättelee itseään, ensimmäisellä kerralla nousi, mutta muut pysyi :D
Paikkamakuuta otimme lopuksi ja se on Irwinille todella varma liike, sitä meidän ei tarvitse ihmeemmin treenata:)
Hyppyä en ottanut tänään ollenkaan.

 

Eilen kävimme myös treenaamassa  Millan kanssa.
Kotoa lähtiessä itselläni oli kova treeni into päällä ja oma virekin oli todella hyvä. Sitten lastasin nämä 4 koiraa autoon, jo se pelkkä matka kotoa autolle otti hermoille, tottakai kaikki koirat innoissaan siitä mihin ollaan menossa ja menivät sitten edestakas joka suuntaan-,-
Automatkalla koitin tyynnytellä hermojani, ettei meidän treenit menisi ihan pilalle, sen takia että itselläni hermot niin kireellä, että tiuskin siinä treenitilanteessa Irwinille, joka ottaa heti itseensä ja paineistuu.
No pääsin sitten  Millan luo ja siitä treenikentälle oli vielä vähän matkaa, onneksi noi kaikki koirat ei ihan niin paljoa enään riehunut sillä matkalla, mutta huomasin omien hermojen olevan aika tiukilla, mietinkin kentälle päästyämme, että näistä treeneistä tuskin tulee yhtään mitään!
Laitoin koirat kiinni sitten tolppaan ja pidimme ns. pienen tauon ennen kuin aloitamme treenit ja koitin siinä omia hermojani vähän tyynnytellä.

No Irwin oli vain mielissään että pääsee tekemään ja todella hyvä vire päällä, siitä sain itsellekin paremman mielen ja pystyin keskittymään vain Irwiniin ja pyrkimään siihen, että saataisiin hyvät treenit aikaiseksi.
Otin seuraamista alkuun ja hiukan käännöksiä. Hiukan väljyyttä Irwinillä on oikealle käännyttäessä ja pariin otteeseen vasemmalle käännyttäessä ei se peppu kääntynyt, mutta hyviäkin suorituksia saatiin.
Luoksetulosta olen todella tyytyväinen! Irwin tulee heti ensimmäisellä käskyllä, vauhti on todella hyvä loppuun asti ja tulee suoraan sivulle.
Otin myös kaukokäskyjen alkeita, niin että Irwin pysyisi paikallaan istu-maahan-seiso käskyissä ja paikka pysyisi tosiaan samana ja vauhti olisi suhteellisen nopea. Istumisesta maahan mennessä vauhti on todella hyvä jo, sekä maahanmenosta istumaan noustessa ja näissä käskyissä paikka pysyy hyvin. Seisomaan noustessa paikka vähän muuttuu ja Irwin tekee herkästi sen. että nousemisen jälkeen ottaa muutaman pienen askeleen, vauhti on kuitenkin hyvä ja paikkaakin varmasti saadaan treenattua kuntoon.

Otin myös liikkeestä seisomista. Koitin tänään katsoa, että miten eri äänenpaino vaikuttaisi ja pysähtyykö Irwin, vaikka äänen paino ei ole niin´jyrkkä, mutta kuitenkin niin, että käsky olisi sen verran määrätietoinen, että Irwin pysähtyy. Tämä siksi, että pyrkisin saaman Irwiniä mahdollisimman vähän paineistumaan. Irwinin pehmeyden vuoksi, Irwinille riittääkin ihan hyvin, alkuun pysähtyi hiukan laiskasti, mutta pysähtyi kuitenkin, niin että ei ottanut kuin pienen askeleen eteenpäin. Ei paineistunut yhtään niin paljon, kuin aiemmin.
Liikkeestä maahanmenot sujuvat jo hyvin, muutaman kerran vielä tulee todella laiskoja suorituksia, mutta maahan mennään kuitenkin, Tosin tänään treeneissä Irwin oli yhdessä kohtaa jotenkin sitä mieltä että maahan ei voi mennä ja kun komensin uudestaan, hiukan voimakkaammin, hyppäsi Irwin sitten kyljelleen, sillä ilmeellä että "teenkö oikein?" .....voi voi, kun se ottaa itseensä niin herkästi.

Tulipas kuvien laadusta todella hyviä, kun laitoin ne tänne -,-

Irwin ja Kirppa olivat myös todella iloisia, kun päästi vihdoista viimein Kirpan juoksujen jälkeen leikkiin :D

Laumaelämää ja hyppytreeniä

Sainpa aikaiseksi treenailtua tässä joulunaikaan.
Tänään otin Irwinin kanssa hypyn alkeita. Aloitin hypyn treenaamisen aivan alusta, sillä tuntui että Irwinille oli jäänyt vähän huonomaku suuhun kyseisestä liikkeestä.
Hyppykorkeus oli meillä ihan alkuun 30cm, ja laitoin namialustan hypyn toiselle puolelle. Treenasimme takapihallani ja sain laitettua hypyn sellaiseen kohtaan, että sitä ei voi kiertää, sillä Irwin yritti sitä tehdä silloin joskus kun hyppyä treenasimme. Mutta tällä kertaa tosiaan halusin aloittaa aivan nollasta.
Hyppy-sanan Irwin hoksasi aika nopeasti ja herkun haettuaan kääntyi seisomaan esteen toiselle puolelle, josta sitten palkkasin. Tätä otimme useamman toiston ja nostin sen jälkeen estekorkeutta 10cm:llä, eli tämän jälkeen hyppykorkeus oli 40cm, sillä Irwin rupesi hiukan laiskasti ylittämään esteen ja meni loppujen lopuksi esteen yliastumiseen. 10cm nosto oli juuri sopiva, Irwin hyppäsi esteen yli, mutta ei ollut vielä niin korkea, että olisin joutunut kaksoiskäskyn antamaan. Näitä otimme myös useita toistoja.
Siirsin estettä myös sellaiseen kohtaan, missä Irwin pääsisi sen kiertämään.
Vaikka Irwinillä oli todella huono vire ja tuntui olevan hiukan paineistunut koko ajan, saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Namialustan otin pois treenin loppuosassa. Alkuun kokeilumielessä katsoin mitä Irwin tekee, yllätyksekseni heti hypyn jälkeen kääntyi itsenäisesti hypyn taakse seisomaan, tästä tuli sitten huippu kehut ja palkkaus ja sama uudestaan. Pari toistoa otin näin, kunnes sitten lopetin ennen kuin Irwin paineistuisi liikaa.
Kokonaisuudessa treenien kesto oli n.20minuuttia, aika tuntui kyllä paljon pidemmältä ja loppujen lopuksi kyllä edettiin aika paljon. Paljon toistoja saatiin lyhyeen aikaan. Irwinin ehdoilla nämä treenit mentiin ja Irwinin tahdilla edettiin, kyllä se ehkä sittenkin oppii aika nopeasti, vaikka viretila ei ollut parhain, mutta nyt saa hyppy muhia pääkopassa ja katsotaan sitten, koska otan seuraavan kerran. Huomenna olisi tarkoitus mennä Millan kanssa treenaamaan ja mikäli hypyn otan mukaan, voisin ehkä kokeilla miten Irwin sen suorittaa:).....malttia itselle, etten ota liikaa!
Jotenkin jäi itselle loppujen lopuksi kuitenkin hiukan huonomaku suuhun näistä treeneistä, lähinnä juuri tuon Irwinin melkein koko treenien kestäneen pienen paineistumisen takia, Irwin näytti tykkäävän kun tehdään, mutta samaan aikaan oli hiukan hämmentynyt ja jotenkin lukossa, johtuneeko sitten samassa taloudessa olleista juoksuisista nartuista tai siitä, kun tosiaan noita koiria oli joulunaikaan yhteensä 5 saman talouden alla ja kun muita koiria kielsi, otti Irwin siitä hiukan itseensä.

Mutta laumaelämään.
Oli mielenkiintoista tosiaan seurata 5 eri-ikäisen koiran laumaelämää samassa taloudessa.
Itselläni oli päälle 11v. gordoni uros tullut jo aiemmin hoitoon ja jouluksi veljeni tuli 10v. walesinsprinkku nartun kanssa käymään. Lisäksi jouluaattona hoitoon tuli sakemanni narttu ja schapendoes uros.
Mielenkiintoista oli huomata laumajärjestyksen muodostuminen aikalailla samantien kun koirat kohtasivat toisensa, kaikki asettui tietyille paikoilleen.
Laitoin koirille puhdasta vettä lenkin jälkeen, kaikki koirat olivat tulossa juomaan, mutta asettuivat selvästi itseään arvoasteikolla ylemmän taakse. Ensimmäisenä joi sakemanni narttu, sitten walesinsprinkku narttu, sitten schapendoes uros, sitten Irwin ja viimeisenä gordoni uros.
Kun Gordoni oli juonut alkoi uusi kierros ja koirat joivat täysin samassa järjestyksessä
Rähinöintiä ei ollut yhtään, missään vaiheessa, kaikille oli hyvin selvää missä kohtaa arvoasteikolla laumaa he sijaitsivat ja järjestely oli kaikille mieleinen ja näin sen kuuluisikin mennä.
Mutta tämän enempää en tällä erää jaksa asiaan perehtyä ja kirjoitella, vaikka monta mielenkiintoista havaintoa teinkin. Mutta tämä todistaa sen, että koirien laumahoito on ihan toimivaa.
Tässäkin tilanteessa toisilleen täysin tuntemattomat koirat tulivat ilman minkäänlaisia välikohtauksia toimeen keskenään.
Ehkä palaan tähän asiaan vielä myöhemmin uudestaan:)

Hyvää joulua:)

Eli näin alkuun kaikille tasapuolisesti hyvää joulua:)

Näin joulunalla katselin koneelta kuvia ja mistä sitten joulukorttiainesta löytyisi, törmäsin tähän Nellin kuvaan ja itkuhan siinä tuli. Pitkän aikaa on taas ollut se tunne että jotain puuttuu ja ikävä on ollut aivan mielettömän kova, oma tilanne muutenkin melko heikko tällä hetkellä, joten itku on ollut herkässä ja mielialat heitellyt ja se on entisestään nostanut taas ikävän Nelliä kohtaan.
Joo, jotkut sanovat että eteenpäin pitää mennä ja se oli vaan koira, vaikka varmasti tärkeä olikin. Minulle se ei ollut vain koira ja on ollut todella vaikea päästää irti, ei tietenkään voi jäädä paikalleen itkemään, mutta en voi olla ajattelematta Nelliä joka päivä. Mutta Nellistä luopuminen tuli kuitenkin loppujen lopuksi niin yllättäen.


Oma enkelini toivottaa hyvät joulut ja uudet vuodet!:)



 

Mutta meidän kuulumisia tällä hetkellä.
Treenailujen suhteen ollaan Irwinin kanssa lenkeillä otettu paikalla oloja ja luoksetuloja sekä seuraamisia. Varsinaisissa treeneissä ei olla oltu, töissä ollut niin kiirettä, että yksi kertaisesti olen ollut niin väsynyt että ei ole ollut mitään järkeä lähteä siinä mielentilassa treenaamaan, koska hermothan siinä itselläni menee ja juuri kun ollaan nyt saatu Irwinille se treeni into päälle, niin en halua että se taas lopahtaa.
Tosin itselläni treeni into aivan älyttömän kova ja treenaamaan olisi pakko päästä! Jospa tässä nyt joulun aikaan päästäisiin, kun itselläni on melkein viikon loma:)
Mutta niin, Irwinin paikalla olo rupeaa olemaan todella varmaa ja luoksetulot sujuvat mallikkaasti, enään ei ole sitä ongelmaa, että pitää antaa kaksi käskyä, ennen kuin Irwin lähtee liikkeelle, vaan tulee jo vauhdikkaasti ensimmisellä käskyllä suoraan sivulle :)

Nyt vain sattui pieni haaveri Irwinille. Irwin sai perjantaina 20.12 pienen haavan oikeen takajalan anturaan.
Irwin oikea draamaqueen! Jalalla ei voi nyt tiätsä astua, koska on se (todella!) iso ja vakava haava ja Irwin katsoo mua lenkillä ollessani välillä sillä ilmeellä et Hei, tiätsä mul on tää jalka, ei pysty!:D huoh-.-
No parasta on se, että heti kun jotain mielenkiintosta näkyy, jalka unohtuu saman tien, mutta sitten tulee taas the jalka eikä pysty taas tekeen mitään:D
No onneksi on paranemaan päin:D
Sattumukset ei ihan siinä olleet, vaan Irwin sai sitten aika syvän puruhaavan otsaan silmien väliin, onneksi ei ole silmiin osunut ja haavan olen saanut pidettyä kuivana ja näyttää jo todella hyvälle, että pääasia tässä olisi se, että haava ei pääsisi tulehtumaan.
Mutta näillä mennään kohti uusia pettymyksiä!:D

Naisen tuoksua ja pyllytreeniä:)

No niin kokeillaanpa jospa tällä kertaa saisi tekstin ilman kirjoitusvirheitä, oikoluku varmaan auttaa asiaa ennen julkaisemista :D

Vietimme viikonlopun kämmenniemessä treenailujen ja hauskanpidon merkeissä.

Torstaina töiden jälkeen lähdin Irwinin kanssa matkaan ja aikomuksena oli tosiaan saada treenattua ja vietettyä vähän aikaa uusissa maisemissa ja tietenkin hyvässä seurassa:)

Siinä vietettyämme viikonloppua, olimme sitten yksi ilta koneella ja Milla sanoi sitten, että katsotaanpa piruuttaan näyttääkö Gia siltä että juoksut voisivat alkaa, no paperi käteen ja pyyhkäisy, sen jälkeen katsoimme toisiamme ja totesin Millalle "Gialla on juoksut", että sillä lailla.
No eipä siinä muuten mitään, mutta olimme pitäneet Irwiniä ja Gia samassa tilassa ja kävimme minun luonani perjantaina, jolloin jätimme Irwinin ja Gian takapihalle riehumaan ja purkamaan energioitaan, etteivät sitten sisällä riehuisi, emme muutenkaan noiden kahden yhdessäoloon sen ihmeemmin puuttuneet. Onneksi ovat kuitenkin silmän alla suurimman osan ajasta olleet ja eritiloissa yöt,
Hyvä puoli tässä on se, että Irwin ei ole kuitenkaan ihmeemmin ollut kiinnostunut Giasta sillä tavalla, pientä kiinnostusta toki oli ja siitä saimmekin sitten ajatuksen, että juoksut ovat varmaan alkamassa, kunnes totesimme tosiaan lauantai iltana niiden alkaneen jo.
Mitään hätää ei kyllä pitäisi olla, sillä Gia ei kyllä hyväksynyt Irwiniä peräpäässä, eikä Irwin missään vaiheessa yrittänyt selkään, mutta kattellaan......huoh!
Onneksi sitten Gia rupesi enemmän tiputtelemaan, mitä aikaisemmin ei ollut ollut, joten toivon mukaan juoksut vasta alkoivat.

Treenailujen suhteen rupesimme nyt tekemään pyllytreenejä, jotta se takapuolikin sitten pysyisi menossa mukana ja käännöksistä tulisi hiukan helpompia.
Käännöksiä emme Irwinin kanssa ole juurikaan aikaisemmin ottaneet ja aloitinkin sitten pyllytreenit ennen varsinaisten käännösten ottamista, etenkin vasemmalle käännyttäessä takamuksen käyttö olisi melko merkittävä ja tekisi liikkeestä sujuvamman.
Takamuksen käyttöä aloin treenaamaan sillein, että otin Irwinin seisomaan sivulleni ja namin avulla taivutin ns. taaksepäin Irwinin päätä ja palkka tuli heti kun pylly lähti liikkeelle. Itse samalla hiukan myös pyörin mukana ja lopputuloksena tarkoituksena olisi siis saada pyörittyä Irwinin kanssa ns. itseni ympäri, niin että Irwin menee pylly edellä. Olipas jotenkin vaikea selittää :D

Mutta Irwin hoksasi asian kuitenkin melko nopeasti, hiukan rupeaa herkästi vielä käyttämän ensin etujalkoja ja kääntämään sillä tapaa, vaikka pitäisi se pylly edellä mennä.
Saatiin kuitenkin pari todella hyvää suoritusta.
Videoita otettiin myös, mutta jostain kumman syystä, aina kun painettiin kuvaus käyntiin, ei sitten meinannut liikkeistä tulla mitään, kenties itse jotenkin käyttäydyin erilailla kuvaustilanteessa:D
Liikkeestä maahan meno sujuu todella hyvin, pientä hieno säätöä vailla vain tämä liike, niin sitten on perfect! Mutta tyytyväinen voin jo olla:)
Pientä paineistumista tuli taas huomattua treenatessa ja paineistuksen johdosta, Irwinin seuruu nopeus vähän lopahti, näin ollen jouduin sitten lisäämään kehua ja palkkaa.
Olen pyrkinyt pikkuhiljaa siihen että palkkaa ei olisi juurikaan ja kehutkin jäisivät pois liikkeiden ajaksi, ettei sitten kisoihin mentäessä käy niin, että sielä Irwinin kiinnostus lopahtaa aivan täysin, koska kehuja ja palkkaa ei tulekaan liikkeen aikana.

8.12.2013 olimme Huliganin kanssa agility kisoissa.
Saatiin Hulin kanssa meidän esimmäinen tulos! JEE!:D
Agilityradalta tuli 5 virhettä, jotka tuli kepeiltä. Huli ei meinannut oikein lähteä suorittamaan niitä, mutta onneksi sitten lähti siitä rullaamaan. Loppurata menikin sitten todella hyvin, tosin itse huomasin välillä että vittu! oon väärällä puolella ohjauksen suhteen:D
Hyppyrata menikin sitten vähän....:D
Videotakin tuli otettua mutta en nyt saanut sitä ladattua tänne:(

Tänään 10.12 saimme vedettyä Huliganin kanssa todella hyvät treenit. Sain ohjauksen sujumaan ja saatiin vedettyä puhtaat radat :D
Kepitkin sujui nyt treenatessa hyvin, otin Hulin kunnolla haltuun ennen kepeille menoa ja ohjasin vielä varman päälle keppien alkuun.

Pitkän ajan kuulumisia :)

No  niin, jälleen blogin ääressä!:) eipä edellisestä postauksesta ookaan kuin juuri se parisen kuukautta:)

Osittain tämä hiljaiselo johtunee siitä, että emme ole oikeastaan sen ihmeemmin mitään Irwinin kanssa treeni osastolla tehneet, josta olisi sen kummemmin viitsinyt kirjoitella.
Osittain myös oma sairastelu on vaikuttant siihen, että ei ole ollut jaksamista reenailla ja osittainen unettomuus myös johtanut siihen, että omat voimat olleet aika vähissä viime aikoina. Stressiä riittänt, mutta hengissä ollaan ja pysytään ainakin toivon mukaan!:)
Tosiaan tässä itsellä ollut jos jonkinlaista vaivaa, kohta tuntuu jo siltä että olisi helpompi luetella ne sairaudet joita minulla ei vielä ole, kuin ruveta luettelemaan kaikki ne vaivat joita viimeisen parin kuukauden aikana on esiintynyt.
Itselleni tuli oikeaan käteen rasitusperäinen vamma "tenniskyynärpää" ja oikeasta kädestä katosi puristusvoima ja kyynärpäähän vihloi todella paljon. No minä tietenkään mitään sairaslomaa pitämättä, vaikka määrättiin, niin pätin että helpostihan minä autana trimmeissä, onhan mulla vielä vasen käsi, että en ihan toimettomana viitsi istua, no tämä sitten kostautui ja vasempaan käteen tuli sitten muutama päivä sen jälkeen samat oireet ja sama vamma, mutta onneksi lievempänä. No minkäs siinä sitten teet, kun sakset ei pysy kädessä, niin pakko oli sitten hiukan hellittää ja sitä vapaata pitää. Kyynärpäätukien, tulehduskipulääkkeiden, paikallistulehduskipu voiteen ja venttelyjen avulla kädet rupesi taas toimimaan. Huomaa kyllä edelleen, että jos on paljon rasittavaa työtä kädelle, niin puutuu ja käsien koholla pito aiheuttaa puutumista, mutta onneksi nuo kyynärpäätuet auttava todella paljon. Kädet ovat kyllä iltaisin väsyneet työpivän jälkeen, mutta onneksi ei särkyä ole esiintynyt nyt useampaan päivään.

Huomasin kyllä sen että nämä tauot ovat auttanee todella pajon meitä tokoilun suhteen. En ole melkein edes ajatellut reenejä ainakaan kuukauteen, muutakuin että pitäisi päästä reenaamaan, mutta siihen se on melkein jäänyt ja hyvä toisaalta näin. Olen saanut nollattua omaa päätäni ja kun ei ole ollut reenailu stressiä ja paineita, on oma olemus ollut myös rennompi.
Olen tutustunut Irwiniin enemmn ja enemmän jayrittänyt oppia tunteman pienistäkin elkeisät, mistä kaikesta se paineistuu. Yhteistyömme on parantunut todella paljon, vaikka hiukan rupeaa murrosiän merkkejäkin esiintymään.
Irwin joka on ennen ollut jopa hiuakn nirso, rupeaa olemaan nyt jopa jo röyhkeä. Naana hyvä kuin työnnetään ruokaan kiinni siinä toivossa että pääsis pienille osingoille. Muutamaan otteeseen on jopa käynyt niin, että röyhkeästi herra on päättänyt leivän kuuluvan hänelle ja päättänyt tyynen rauhallisesti kävellä olohuoneen pöydän luo, vilkaisemattakaan minuun ottaa leipä suuhunsa ja syödä se ja kaiken kukkuraksi tämä kaikki tapahtuu MINUN silmieni alla!
On sitten muutamaan otteeseen luikkinut herra aika vikkelään takki tyhjänä makkariin, kun olen hiukan tiukemmalla äänensävyllä mainitsemaan asiasta juuri kun huulet ovat koskettamassa leipääni.
Kerrn kyllä säikähdin oikein kunnolla, kun tein aamupalaa ja otin kahvimukin ja ammupalan sekä antibiotit mukaan, istuin sohvalle ja laskin kaikki nämä olohuoneen pöydälle. Sitten tulee Irwin ja nappaa antibiotti tabletin pöydältä suuhunsa ja tuijottaa samalla minua. Onneksi ei purematta niele ja siinä samalla sain onneksi "irti" käskyllä Irwinin pudottamaan pillerin lattialle. Tulipahan taas siinä sitten avattua tuota sana varastoaan ja Irwin tuttuun tapaan luíkki makkariin. Mutta se tunne, kun tajuat koiran ottaneen todella vahvan antibiottitableitin suuhunsa, ei siinä paljoa kerennyt miettimään mitä suusta päästä (tai sillä hetkellä näki jo mielessään matkan eläinlääkäriasemalle....)  mutta onneksi on sellainen koira joka ei hotki!

Mutta niin, kotioloissa olen kyllä pyrkinyt vahvistamaan Irwinin maahanmenoa ja saamaan sitä nopeammaksi ja sitä ollan tehty kyllä lähestulkoon joka päivä jossain vaiheessa. Jossakin vaiheessa ajattelin että tämän koiran maahanmenoa ei voi ikinä saada vauhdikkaaki, mutta toisin kävi, kyllä sitä vauhtia on yllättävän hyvin tullut, eihän se vielä tietenkään mitään huipunopeaa ole, mutta käskyn saatuaan maahan mennään kuitenkin ripeästi.

                                                                                                                                                                                              Irwin 1v 10kk            
                                                                                            
Tulipa tässä pyörähdettyä myös agility kisoissa, akasankoirani valkoisen kääpiösnautrsei Huliganin kanssa. Ihan ok meni, edistystä viime kisoihin nähden on tapahtunut, mutta Huligan on vain niin omistajansa perään, että hyppyradan alku oli hiukan kehno ja toisena esteenä olleet kepit meni sitten huonosti ja keppien jälkeen syöksähi väärään päähän putkee. Mutta loppuradasta voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen.
Agility rata menikin sitten Hulilta hiukan ohi, minun piti hakea Huli suoraan autosta kentälle, Hulin näkemätt omistajaansa ja tämä ei selvästikään ollut hyvä järjestely. Huli oli aivan pihalla ja hyppäsi sitten puomin kontaktin. Keskiradan saimme sujumaan todella hyvin, mutta sitten Huli syöksyi väärään päähän putkee, vaikka sain sen onneksi pysähtymään, Seuraavaksi oli sitten kepit, joissa Huli on jälleen hiukan pihalla ja katseli yleisöön, meni hiukan lukkoon.
Mutta reeniä vain lisää ja toivon mukaan se nolla rata joskus meille irtoo :D
Seuraavat kisat ovatkin sitten jo ihan kohta: 8.12.2013:)

Kävimme tänään Millan kanss reenaamassa pitkästä aikaa.
Voin kyllä sanoa olevani TODELLA tyytyväinen. Seuraaminen sujuu Irwinin kanssa todella hyvin, ainoa hiukan pieni kompastuskivi meillä on se, kun seuruussa pitäis olla juoksu osuus. Siinä Irwin hiukan paineistui, etenkin jos alkuun menkiin kävellen ja sitten siirryttiin juoskuun. Osittain epäilen että tämä johtui myös siitä että kenttä jossa reenasimme oli melko liukas ja oma juokseminen oli kuitenkin hiukan töpöttävää. Mutta huomasin kyllä sen, että vaikka Irwin paineistui se kuitenkin palautui siitä todella nopeasti aikaisempaam verrattuna ja liikettä pystyttiin kuitenkin samoin tein pienen rohkaisun jälkeen jatkamaan.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan ok, alussa piti hiukan muistuttaa asiasta mutta muutaman toiston jälkeen homma rupesi sujumaan.
Liikkeestä seisomisesta rwin myös hiukan paineistuu, oma äänensävy on silloin paljon jämäkämpi, matalampi ja kovempi, jolloi  Irwin hiukan rupee jännittymään, mutta hyvä puoli tässä on se että ainakin pysähtyy, mutta huonopuoli hiukan se että melko epävarma on kuitenkin siitä suorittaako liikkeen oikein
Mutta mutta reeni into taas päällä ja josko sitä rupeisi ite parantumaan ja päästäis oikeesti kunnolla reenaamaan!:)

Kävin Irwinin kanssa 30.11.2013 antamassa Hannes Lohen geenitutkimukseen verinäytteet. Näytteenotto ryhmä tuli Tampereelle Onnen Lemmikit -lemmikintarvikeliikkeeseen ja olin jo pidemmän aikaa miettinyt, ett kunhan Tampereelle saapuvat, menen kyllä veri näytteet antamaan:)
Irwin sai kehuja lunkista lunteesta ja on kuulemma nimensä veroinen ja näyttääkin iha Irwiniltä :D

                                                                        Irwin 1v 10kk