Mahtava päivä Sveitsinpaimenkoirien Erikoisnäyttelyssä 24.4.2013 :)

Oli todellakin aivan mahtava päivä erkkarissa, hyvässä porukassa ja hyvässä tunnelmassa.
Oli todella kiva nähdä Irwinin sisaruksia ja vaihdella kuulumisia, sekä tietenkin nähdä itse kasvattajia Johannaa ja Markoa.
Sää oli mitä mahtavin, tosin koirien kannalta oli turhan kuuma ja pieni tuulenvire olisi ollut paikallaan, etenkin iltapäivästä sää rupesi käymään jo melkein tukalan kuumaksi koirille.

Mutta olin aivan hermorauniona koko aamun ja perus pessimistinä ajattelin, että tottakai sieltä hylky tulee ja toivottavasti saatais edes H jne. Kannustusjoukot olivat kyllä ihan erimieltä ja sanoivat, että tottakai Irwin pärjää ja kyllä sieltä nyt ainakin H tulee.
Vielä enemmän minut sai paniikkin se, että Nuorten luokassa oli yhteensä 13 urosta ilmoitettu :/
Kehässä Irwinillä meni hyvin, malttoi seistä, eikä paineistunut vaikka asettelin jalkoja. Seisoi oikein ryhdikkäästi ja altoi hyvin tuomarin käpälöidä.
Olen huomannut että Irwinin kanssa paras vauhti kehässä on suhteellisen rauhallinen vauhti, jolloin etuliikkeet ovat hiukan paremmat.
Saatin kiva arvostelu ja juuri nuo etuliikkeet ja hännän korkealle nostaminen alensivat sitten sijoitusta, mutta ei paljoa :) Tuomari tykkäsi hirveästi Irwinin päästä ja yleisilmeestä :)
Yritän jollakin tapaa saada suomennettua tuon arvostelun, mutta luulempa ettei tule mitään, nin otin siitä sitten kuvan ja hän joka siitä jotakin ymmärtää voi lukea siitä :D

Sisaruksilla meni myös hyvin. Irwinin siskot olivat NUO ERI1 SA ja NUO ERI3 SA, sekä veli NUO EH :)


Loppupäivän kruunasi vielä Kasvattajaluokkaan meno. Erkkariin oli kasvattajaluokkaan ilmoitettu yhteensä 15 kasvattajaryhmää.
Hiukan kyllä jännitti kun ei tuollaisesta aiemmin kokemusta ollut. Ihan hyvin saatiin kuitenkin pidetyä porukka kasassa, vaikka Irwiniä tuntuikin välillä kiinnostavan juoksuinen sisko aikas lailla:)
Mutta loppujen lopuksi Kultaruskan tiimi sijoittui 4:ksi !! JEE! ja Onnea vielä Johannalle ja Markolle, oli hieno päivä :)

Pohjimmiltaan täydellinen(kö)??.....

En oikein tiedä mistä aloittaisin kaiken tämän purkamisen mikä mielessä painaa, olen yrittänyt pääni puhki miettiä miksi tämä tai tämä ei onnistu, miksi Irwin käyttäytyy tällä tavalla, mitä minun pitäisi tehdä, teenkö oikein vai väärin, onko vika minussa??....näitä kun tarpeeksi miettii ei päästä tule ulos enään mitään, kun kaikki ajatukset yrittävät rynniä päästä pois, niin kuin useempi ihminen samaan aikaan oviaukosta, eli mikään ei liiku mihinkään suuntaan.

No aloitetaan vaikka näistä kivoista kuulumisista. Kävimme treenaamassa TAMSKin järkkäämässä Match showssa 18.8 tulevaa koitosta eli erkkaria varten. Olen ihan tyytyväinen Irwinin esiintymiseen, vielä kun saataisiin sitä malttia seistä pönöttää siinä paikalla, jotta minun ei tarvitsisi ruveta säätämään jalkojen kanssa, koska yllättäen paineistuu siitäkin ja menee kasaan. Mahdollisimman luonnolisesti yritin esittää nyt mätsärissä Irwinin, ainoa mitä teen aina on ns. nosta korvien asentoa ja yritän prantaa ryhdikkyyttä nostamalla näyttelyhihnaa korvien takaa ylöspäin, koska Irwin ei seistessä korvia nosta.  No pääsääntöisesti seisoi ihan hyvin. Liikkeet meni hyvin, tosin etuliikkeitä lukuunottamatta, jotka nyt ovat aina mitä on, mutta ihan nätisti liikkuu noin ylipäätään. Mätsärissä oli myös kiva se, että harjoiteltiin mittaamista ja Irwin antoi kyllä mitata itsensä hyvin, ei kammoksunut mittaa. Loppujen lopuksi Irwin sijoittui SIN3:nneksi :)
Handalsin mätsärissä myös Millan belgianpaimenkoira Gian, joka sijoittui PUN4:nneksi :)

Kävimme Millan kanssa treenaamassa maanantai iltana pienet ilta tokoilut.
Alkuun meni kaikki hyvin, Irwinillä oli hyvä vire päällä ja seuruu sujui todella hyvin myös vähän vauhdikkaampanakin ja paikka sälyi koko seuruun hyvävänä. Palkkana käytin patukkaa, joka tuntui toimivan todella hyvin. No, sitten menin ja sanoin kerran hiukan liian matalalla äänellä seuruun yheydessä "tule" ja tästäkös Irwin sitten otii itteensä ja paineistu. Sen jälkeen jätätti seuruussa taaemmas ja kontati oli ihan ok, mutta tosiaan jätätti aikas paljon. Tämän jälkeen oli todella vaikea taas saada virettä Irwinille ja sen jälkeen vaikka lisäsi vauhtia seuruussa, tuli vain mielistellen jäykästi perässä sillä ilmeellä että "anteeks" vaikka kannustin ja kehuin kun tuli, niin silti huomasin Irwinin olemuksesta, että ei nyt ollut aivan varma tästä että tekekkö oikein vai ei. Luoksetulossa meillä oli hiukan ongelmaa, sillä sain antaa joka kerta kaksoiskäskyn, ennenkuin Irwin tuli luokse, johtuneeko sitten tuosta paineistumisesta seuruussa.
Mutta pahinta tässä paineistumisessa on se, että Irwin menettää itsevarmuutensa täysin, menee aivan lukkoon. Monesti se käy niin nopeasti ja niin pienistä asioista, että en kerkeä niihin kiinnittämään huomiota ennekuin ne on jo tapahtunut. Se on toisaalta todella jännä reaktio, kun Irwin paineistuu ja menettää itsevarmuutensa, siitä muuttuu anteeksi pyytävä ja iloisuus tuntuu katoavat, toisaalta ilmeestä ja eleistä näkee, että tykkää tehdä, mutta luonne ei anna periksi että uskaltaisi. Parhaani mukaan koitan tämän jälkeen rohkaista Irwiniä ja saada paineen pois.

Itse olen kyllä oppinut lyhyen ajan sisällä paljon, olen oppinut enemmän kiinnittämään huomiota, mitkä asiat vaikuttavat Irwiniin, mistä paineistuu ja miksi se tekee noin. Omaa toimintaani olen yrittänyt muuttaa ja oppia uusia toimintatapoja ja koen onnistuneeni tässä melko hyvin. Nykyään pyrin siihen, että mikäli rupeaa turhauttamaan, kun jokin liike ei suju, en kiinnitä Irwiniin huomiota vaan lopetan liikkeen kesken tai sitten sanon melko iloisella ja pehmeällä äänellä että " ei tässä mitään, tehdää uudestaan" tai "no niin, höpö höpö" ja aloitan alusta. Irwinille oman selkäni kääntäminenkin tuntuu olevan jo riittävä ilmaisu siitä että nyt ei sujunut kaikki oikein, joten olen huomannut, että paras tapa on yrittää olla sanomatta mitään tai sitten juuri noi sanata mitä sanoin, täytyy vain tarkkaan valita oma äänenpaino.

Rupesin miettimään tässä eräänä päivänä, voiko Irwinin mielistely johtua myös siitä, kun Nellin pois menon jälkeen en halunnut nähdäkään Irwiniä. Vaikka tämä kauhealta kuulostaakin, en halunnut Irwiniä lähelleni, vaan torjuin kaikki sen yritkset tulla luokseni, en vienyt Irwiniä ulos ja sanoinkin, että minulle on aivan sama saao se edes ruokaa ja että mielummin vaihtaisin Irwinin Nelliin, mikä oikeus Irwinillä on elää?? Irwin oli ihan yhtä pihalla Nellin pois menosta kuin minäkin, se ei tiennyt miten sen pitäisi olla ja mitenkään ei ollut hyvä. Tämä oli Irwinille varmasti myös kova paikka, sillä vahva johtaja narttu poistui ja Irwin jäi yksin. Irwinin kehitysvaie ja ikä oli juuri pahimmillaan ja pahimpaan aikaan sen suhteen kaikki nämä isot muutokset tulivatkin.
Tiedän käyttäytyneeni väärin, mutta olin niin shokissa Nellin pois menosta, että minua ei vain kiinnostanut mikä vointi Irwinillä oli. Tiedän myös sen, että jotkut tietyt ihmiset kun tämän tekstin lukevat ovat kauhuissaan, eivätkä ne voi ymmärtää miksi käyttäydyin näin. Sen vuoksi kirjoitin päällisin puolin tunne tilat Nellin pois menon jälkeen.

Nykyään huomaan sen, että Irwinillä on huomattavasti enemmän itsevarmutta, kun minulla on esim. hoitokoiria. Koiraseura tekee Irwinille ihmeitä, se ei itse osaa tehdä päätöksiä mistään, joten sen on helppo olla, jos joku tekee ne sen puolesta, niinkuin Nelli teki. Irwin kyselee minult hirveästi elekielellä ja ilmeillä, että tekeekö se oikein vai ei, mutta koiraseurassa on rohkeutta huomattavasti enemmän..

Mutta kaiken kaikkiaan tykkään koko ajan enemmän ja enemmän tuosta koirasta. Se o aivan ääripää kuin mitä Nelli oli luonteen suhteen ja ehkä tämä on se suurin syy, miksi oleskelu Irwinin kanssa tuntuu välillä hiukan haasteelliselta, totuin Nelli kovaan luonteeseen. Tosin Irwin ei ollut näin pehmeä vielä silloin kun Nelli oli, vaan käytös on muuttunut tässä sen jälkeen kun Nelli lopetettiin.
Irwin on todella helppo koira, jolla riittää miellyttämisen halua. Toisaalta tuntuu välillä että se on myöa niin käsittämättömän tyhmä, että sille ei voi muutakuin nauraa ja Irwin saa minut joka päivä hyvälle tuulelle ja joka päivä kiitän, siitä että minulla on Irwin, en jakaisi tätä kaikkea ilman sitä <3 p="">

Pohjimmiltaan Irwin on kuitenkin täydellinen koira, en vain ole vielä löytänyt sitä kaikkea täydellisyyttä siitä<3 p="">

Tällä viikolla pääsin myös oikein hyvää oppiin. Kirsti Pitkänen (Kennel Zornoi) piti pentutapaamisen O-pennuille Soilen tiloissa ja pääsin seuraamaan aivan vierestä Mustaterrierin trimmausta kokeneelta kasvattajalta. Päivä oli oikein mielenkiintoinen, oli todella kiva nähdä noita Soilen pennun Obyksen sisaruksia ja nähdä minkälaisia kakaroita Einsteinistä on oikein tullutkaan ja mukavaa oli tietenkin nähdä Kirsti. Opin todella paljon mustastaterrieristä, niin ominaisuukista kuin trimmaamisestakin, oikein antoisa päivä, vielä kun saisi tuon kaiken oppimansa tallenettua päästä muistitikullem, jotta kaikki se opittu pysyisi tallessa, mutta kiitos siitä kun sain olla kuuntelu oppilaana ja myös itsekin tehdä :D
Alla kuva Obyksesta trimmin jälkeen :)

Tässä kaikki näin lyhykäisyydessään ennen nukkumaan menpa, täytyy paremmala ajalla pohtia noita asioita ja koittaa saada ne jollakin tapaa järkevään muotoon kirjoitettua.

Hermot venyy venyy, mutta ei pauku, ainakaan vielä ;D

Eilen illalla kävimme pitkästä aikaa ottamassa treenit Millan kanssa.

Ostin tosiaan sen tokon hyppy esteen, joten treeni suunnitelmaan kuului hypyn opettelu.
Alkuun laitoin Irwinille korkeudeksi 40cm ja katsoin missä mielentilassa ylipäätään hyppy sujuisi. Hiukan oli kyllä ongelmia, ei tässä tilanteessa varsinaisen hyppäämisen suhteen, mutta omana tavoitteena ja epätoivoisena yrityksen oli ottaa hyppy aslusta asti ilman käsimerkkiä. Hypyn opettelussa käytimme namialustaa.
No tämä ilman käsimerkkiä opettelu tuntui kyllä hiukan haastavalta Irwinille. Ei meinannut hoksata, että pitää hypätä vaikka "HYPPY" käsky sinänsä on tuttu. Otin sitten lähempää estettä ja muutama ihan hyvä suorituskin tuli. Sitten menin ja nostin korkeuden 60cm ja ajattelin, että katsotaan miten menee ja että otetaan sitten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa korkeutta, koska Irwinillä on tapana ponnistaa hiukan liian vähän.
Tämä ei sitten sujunutkaan enään yhtään hyvin. Kyllä Irwin sitten loppuviimein hyppäsi, mutta usean kiertämisen ja kieltäytymisen jälkeen. Itselläni huomasin pikkuhiljaa kärsivällisyyden pettävän, mutta koitin olla yhtään näyttämättä sitä, mutta itseensähän tuo otti, mutta saimme kuitenkin lopetettua esteen yli hyppäämiseen, jonka jälkeen otin sitten muuta.
Paikka makuu sujui hyvin ja se on aina ollut meillä varma liike, niinkuin paikalla olo ylipäätään.
Seuruussa Irwin hiukan jätätti ja kontakti hukkui muutamaan otteeseen, johtuneeko sitten siitä että paineistui aikalailla hyppyä treenatessa, en tiedä, mutta kuitenkin pari onnistumistakin tuli. Täytyy enemmän ruveta treenaamaan myös vauhtia seuruussa ja ottaa vaikka muutama ihan överi kehu/palkkaus kerta, josko ne lukot taas aukeaisivat, tosin kun on herkkä ja ohjaajapehmeä koira, niin tällaista se tulee varmaan aina olemaan, tarvii vain itse ruveta kiinnittämään huomiota vielä tarkemmin omaan äänenpainoon ja voi olla että Irwinilläkin on vain jonkinlainen kehitys ikä päällä ja luonne tosta vielö muuttuisi, kuitenkin aika kriittiseen ikään tuli kaikki suuret muutokset elämässä, Nellin pois meno, muutto uuten paikkaan yms.

 

 

Tänään ohjelmistossa olikin sitten Irwinin hieronta ja Pirkanmaan Sennen tokoryhmä.

 

Irwinillä tosiaan oli hieronta aika klo:15, Koirakuntosalilla Nekalassa.

Ennen hierontaa ajatuksenani oli että jumeja olisi luultavasti tai aika varmasti selässä.
Hieronnan aloitimme sillä, että menimme ulos ja hieroja katsoi Irwinin liikkeitä. Irwin peitsaa jonkin verran hitaassa vauhdissa ja etujalat kääntyvät hiukan sisäänpäin liikkeessä. Takaliikkeet olivat hyvät, tosin peitsatessa aika keinuvaa, mikä nyt on yleistä. Yleisilmeeltään liikkeet ovat hyvät. Sisälle mentäessä hieroja laittoi Irwinin menemään ns. laatikosta jossa oli puomeja, joiden yli Irwinin piti kävellä. Alkuun puomien olevan hiukan liian alhaalla päätti Irwin nokkelana poikana hiukan oikaista ja parin askeleen jälkeen, hyppäsi loppujen puomien yli :D No nostimme sitten puomit ylemmäs ja sen jälkeen Irwin meni parremmin. Kokeilimme Irwinille myös ns. litteää jumppapalloa, joka vahtistaa etujalan lihaksia.
Hierotessa jumeja löytyi juurikin selästä, lapojen välistä ja vasemmalla puolella takapäässä oli hiukan enemmän jumia kuin oikealla puolella. Irwin antoi hyvin hieroa, mutta etenkin hierojan mennessä Irwinin selän taakse, rupesi Irwiniä hiukan jännittämään ja piti pompata ylös, mutta rentoutui kuitenkin sitten uudestaan ja pääsääntöisesti rentoutui kyllä hieronnan ajan todella hyvin.
Irwin oli myös kuulemma hiukan liian hoikassa kunnossa, mutta lihaksia kuitenkin oli, mutta massaa saisi olla pikkusen lisää. Omasta mielestäni Irwin on juuri hyvön painoinen .
Päätimme hierojan kanssa että Irwinille hyvä hieronta väli olisi n.1,5kk-2kk, Irwinin enemmän totuttua voisi sitten venytyksiäkin tehdä.

Tänään tosiaan myös jatkui kesätauon jälkeen Pirkanmaan Sennen jatkotoko ryhmä.
Reeneissä otimme ruutua ja palkkaamattomuus harjoituksia. Meille teki kyllä taas hyvää päästä häiriön alle ja porukkaan treenaamaan.Vaikuttaa todella paljon Irwiniin onko isompi määrä porukkaa paikalla vai ei. Keskittyy suhteellisen hyvin, mutta etenkin kontakti katoaa välillä ja seuraaminen on jotenki kauhean hidastempoista. En tiedä sitten mistä johtuu. Kotonakin olemme ottaneet liikkeitä ilman palkkausta ja seuruu innokkuus on kuitenkin säilynyt hyvänä, mutta isommassa porukassa, kiinnostus tuntuu loppuvan, hmmm....tässä taas sitten mietittävää.
Ruudun Irwin hokasi suhteellisen hyvin, tai ruutuun menon, apuna oli namialusta. Harjoittelimme myös ruudun loppuosaa. Jättämällä koitra aluksi ruutuun seisomaan ja menemällä itse kauemmaksi, josta sitten käskettiin koira maahan, käveltiin koiraa kohti, jonka jälkeen käännös vasempaan ja toisen kerran vasempaan ja käännös koiraa kohti jonka jälkeen mentiin palkkaamaan.
Huomasin tätä liikettä tehdessä, että täytyy ruveta ottamaan Irwinille käskyjä pidemmän matkan päästä, sillä Irwin ei mennyt maahan, ennenkuin vasta aivan vierestä käskemällä. Meillä on tuntunut muutenkin maahanmeno olevan jotenkin vaikea liike ja Irwin tuntuu aina jotenkin hiukan kiusaantuneelta, et enkin jos joutuu menemään maahan minun edessäni, liekö sitten pehmeydestä johtuvaa vai mistä. Ainoa maahanmeno joka sujuu tällä hetkellä todella hyvin, on liikkeestä jäävä.
Mutta taas tuli huomattua mitä pitää treenata, niin se liikkeestä maahanmenokin rupesi sujumaan, kun vain ahkerasti reenattiin joka päivä pieniä pätkiä, eli toivoa ei ole kokonaan menetetty :D

 

 

 

 

1,5v Iso poika jo....

On kyllä aika rientänyt, tuntuu että juurihan vasta Irwin tuli sellaisena pikku karvapallona ja valloitti heti luonteellaan ja olemuksellaan, mutta nyt tosiaan täytti 3.8 jo 1,5v.


Irwin 1,5v 3.8.2013, etujalat hiukan liian edessä

Kävin eilen ostamassa nyt vihdoista viimein sen tokon hyppyesteen.
Hyppy on tällä hetkellä meillä ehkä se suurin treenaamisen kohde. Hyppyä kun ei olla päästy oikein ottamaan, kun ei sitä ole missää ollut, niin tulin siihen tulokseet, että pakko se on varmaan ostaa itselle. Josko sitä sitten jo tänään päästäisiin kokeilemaan :)

Liikkeistä jääviä olemme reenailleet melko ahkeraan tahtiin. Haluaisin nyt saada sen liikkeest maahan menon sujumaan melko vauhdikkaasti.
Olemme ottaaneet nyt lekillä maahanmenoja, Irwinille kun riittää palkaksi esim. käpy tai keppi, jonka avulla olen sitten aluksi innostanut ja leikkinyt ja nostanut hiukan Irwinin virettä, tosin melko nopeasti tuo kyllä aina innostuu ja on tekemässä mukana.
Mutta maahanmenoja tein niin, että aluksi leikin ja sitten nopealla käsimerkillä ohjasin Irwinin maahan käyttäen käskysanaa "Ma" ja näitä ein useita toistoja. Irwin sai aina onnistuneesta maahanmenosta kävyn itselleen ja leikkiä sillä hetken, ns. huonoja suorituksia en huomioinut ja tämän huomasin auttavan melko paljon, Irwinillä kun on todella kova miellyttämishalu.
Nyt olen ruvennut käsi avustusta ottamaan pois, kun hyvi suroituksia oli tullut käsi avustuksen kanssa pajon. Aluksi en vienyt kättä enään maahan asti ja siitä sitten pikkuhiljaa aina ylemmäs ja ylemmäs. Välillä kyllä avustan vielä kädellä enemmän, ainakin näin alussa, jotta liikkeestä tulisi varmempi ja Irwin sais enemmän onnistumisia.

Jos tällä tahdilla edetään ja saadaan tuo hyppykin nyt sujumaan, niin tavoitteessa pysytään, Syys-Lokakuussa kisoihin :)

Tulipa ilmoitettua Irwin myös sitten Sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn 24.8.2013, noh hiukan kaduttaa, mutta eipä mittää, sinne mennään. Eipä oikeastaan muuten huolettaisi, mutta Irwin kantaa häntäänsä todella korkealla ja aikalailla kaarella selänpäällä, välillä jopa kippurassa, että saas nähdä mitä tulee, jos saataisiin edes H, niin olisin aivan älyttömän tyytyväinen. Mutta ainakin on kiva nähdä Irwinin sisaruksia )

Lisäksi Ilmoitin Irwinin Pirkanmaan Sennenin järkkäämään paimentamiseen tutustumispivään 7.9, ihan mielenkiintoista kyllä nähdä mitähän toi lampaista sanoo, mutta katsellaa, eihän se mikään bortsu ole, mutta saattaa se jopa yllättää :D Toivottavasti vaan osallistujia tulee sen verta että järjestäminen onnistuu.



Toko-koe tavoitteita ja varislisäkkeen murtumisia

Niin se aika taas vain rientää ja nhyt on jo taas kulunut lähes kuukausi viime kirjoittelusta. Ei silti aivan toimettomina olla oltu, vaan reenialut on kuulunut ihan arkipäivään. En vain ole kerennyt tai suoraan sanottuna jaksanut viettää aikaani tietokoneella, mutta jospa sitä taas pääsisi bloginsa ääreen.

Tällä hetkellä voisin jopa sanoa minulle kuuluvan ihan hyvää, ainakin ehkä suurimmalta osin. Nyt rupeaa pikkuhiljaa stressi purkautumaan ja tunteet ovat aikalailla pinnassa. Nelli on mielessäni joka pivä ja nyt vasta on tullut ihan järkyttäviä ikävä kohtauksia ja tajunnut Nellin olevan oikeasti poissa, vaikka välillä se tunne on edelleen, että Nelli on vain hoidossa, mutta ei voi kuin mennä eteenpäin.

Kaikkein hirvittävin tunne oli saada Nellin uurna käteen, tai lähinnä se kun hain sen postista. Halusin vain mahdollisimman äkkiä pois sieltä ja sain aika monta ihmeellistä katsetta, kun juuri ja juuri sain pidettyä kyyneleitäni. Kotona kuitenkin laatikon avattua, minulle tuli ihan hyvä olo, kun otin uurnan syliisi, se oli kaunis ja tuntui lämpimältä ja minulle tuli hyvä olo siitä ja tunne että Nellillä on kaikki hyvin <3 br="">

Treeni rintamalle kuuluu hyvää.
Irwinin kanssa olemme alkaneet treenaamaan ensitä tavoitteellisemmin. Odotan taas sitä päivää kun 13.8 alkaa pirkanmaan sennenin järkkäämä tokoryhmä, niin saamme taas uusia vinkkejä ja näkökulmia treenaikuumme.
Meillä tämän hetken isoimmat ongelmat ovat olleet liikkeestä jäävät, eritoten maahan meno. Irwinillä on nimittäin sellainen ärsyttävä tapa, että maahan mentäessä on pakko laittaa aina toinen etujalka mahan alle ja näin ollen maahan meno ei ole mitään nopeimmasta päästä. Tähän olen juuri nyt kiinnittänyt kaikkein eniten huomiota. Toisinaan jalka menee vieläkin mahan alle, mutta nyt olen ruvennut saaman Irwiniin kuitenkin enemmän vauhtia, eikä se jää enään jalkaansa asettelemaan.Nopeempi se saisi kyllä siltikin vielä olla. Nyt on aika paljon tarvinnut käyttää käsiavustusta ja sitä rupean pikkuhiljaa kitkemään pois, enkä usko sen olevan ongelmakaan.

Seuraamisen olen saanut todella hyväksi ja on huomattavan paljon tiiviimpää kuin aikasemmin, katsekontaktikin on hyvä. Naksuttelu on auttaut meitä tässä todella paljon. Olen itse oppinut myös vihdoista viimein kävelemään katse ylhäällä ja suoraan ja Irwinin kohdalla huomasin ystävän huomautuksesta, että Irwin paineistuu melko lailla siitä, että katson siihen päin seuruussa, jolloin jätättää hiukan taaemmas ja kontaki on sellaista vilkuilua. Tämän ongelman kun tajusin, on se auttanut meit todella paljon eteenpäin. On kyllä niin erilaista reenata ohjaajapehmeän koiran kanssa, kun tottui Nellin, joka ei paineistunut juuri mistään.

Mutta pääsääntöisesti meidän tavoitteet on aikataulussaan ja liikkeet aikalailla valmiit, hyppy pitäisi jostain hommata, niin pääsisi sitäkin treenaamaan :)

 

Sitten tosiaan. Irwinin vasen kyynär tuli kennelliitosta 2 takaisin ja soittelin sitten kennelliiton käsittelijälle. Hän sanoi Irwinillä olevan varislisäke murtunut, mikä aiheuttaa sne että kyynär on 2. Muuten kyynär oli hyvä, ei nivelrikkoo, ei löysyyttä yms. vaan oikean mallinen ja hyvännäköinen.
No tulihan tuo pienenä yllätyksenä, mutta tottakai minun tuurillani kävi näin, mutta pääasia on että Irwinillä ei ole minkäänlaisia oireita eikä muutoksia kyynärässä. Juttelin uudestaan Ventelän kanssa ja kuvaamme kyynärät uudestaan 6kk karenssin jälkeen ja katsomme uudestaan, onko varilisäke murtunut vai ei ja mikäli sitä murtumaa ei näy, lähetetään kuvat uudelleen lausuttaviksi kennelliittoon. Koska ikinä ei voi 100% sanoa sivukuvista varislisäkkeen murtumista.
Mutta mikäli se Irwinillä on niin sen jälkeen katsotaan mitä tehdään vai onko järkevämpää olla tekemättä mitään.

Mutta toivottavasti nämä vastoinkäymiset olisivat tässä ja onni kääntyisi parempaan suutaan, rupeaa muuten ottaamaan vähän turhan paljon jaksamisen ja mielen päälle.


Nyt on ollut myös kiva, kun Irwin on "oppinut" uimaan tänä kesänä. Olemme käyneet säännöllisesti uittamassa Irwiniä ja etenkin kuumina päiviä se on varsin hyvää ja tehokasta liikuntaa.
Olemme opetelleet, noh hiukan omilla säännöillä vesipelastusta ja luulisin että Irwinissä sitä potentiaaliakin olisi, ainakin mielellään hakee ja tuo ihan rantaan asti. Sen sen ihmeempiä käskyjä ole opettanut, sillä jos sitä joskus jonkinlaiseen ryhmään vaikka pääsisi niin pääsee sitten opettelemaan ne käskys vasta silloin, oikeisiin liikkeisiin.