Hyvä vireiset treenit, vihdoinkin!:)

Kävimme torstaina ottamassa Millan kanssa iltatreenit.
Alkuun vähän ajattelin, että mitähän tästä tulee, sillä olin vasta vähän ennen treenikentälle lähtöä herännyt ja olo oli vähän tokkurainen, joten mietin mitenköhän tämä vaikuttaa Irwiniin?
Treenikentälle päästyämme Irwinillä kuitenkin oli hyvä vire päällä ja kun päästin sen tolpasta irti, oli se heti innokkaana tekemässä töitä.
Seuraaminen on saati hyvälle mallille ja on aikalailla varma liike ollut aina, nyt kuitenkin kun olen ottanut seuraamista myös juostessa, paineistuu Irwin tästä ja rupeaa jätättämään. Palautuu kuitenkin nopeammin kun aiemmin, mutta jää kuitenkin joksikin aikaa varovaiseksi.
Sain Millalta palautetta ja Milla sanoi, että juostessa seuruussa, jos Irwin rupeaa vähän jätättään, käännyn hiukan Irwiniä kohti ja kumarrun vähän Irwinin päälle. Irwin kun on melko pehmeä, niin ottaa tästä sitten itseensä. Olen nyt koittanut muistaa pitää muutenkin katseeni ylhäällä seuruun yhteydessä, mutta nämä mun pakko oireet on niin pureutunut pääkoppaan, että vie aikansa kun niistä pääsee eroon :D
Toinen liike mistä Irwin paineistu oli liikkeestä seisominen. Olen ehkä vähän turhan jyrkkä komennon kanssa, sillä Irwinille varmasti lievempikin komento riittäisi. Se vaan tulee automaattisesti jyrkkänä, jotta koira varmasti pysähtyy, ettei ottaisi niitä askelia sitten eteenpäin.
Otimme myös luoksepäästävyyttä, Irwinillw on niin haastavaa pysyä paikallaan, etenkin kun joku tuttu tulee siihen lähelle ja vielä silittää! Peppu rupeaa herkästi heilumaan ja tekisi mieli hypätä syliin. Naureskeltiinkin Millan kanssa, että Irwin on kyllä hyvännäköinen, kun sen tekisi niin mieli nousta siitä ja kaikilla voimillaan pidättelee itseään, ensimmäisellä kerralla nousi, mutta muut pysyi :D
Paikkamakuuta otimme lopuksi ja se on Irwinille todella varma liike, sitä meidän ei tarvitse ihmeemmin treenata:)
Hyppyä en ottanut tänään ollenkaan.

 

Eilen kävimme myös treenaamassa  Millan kanssa.
Kotoa lähtiessä itselläni oli kova treeni into päällä ja oma virekin oli todella hyvä. Sitten lastasin nämä 4 koiraa autoon, jo se pelkkä matka kotoa autolle otti hermoille, tottakai kaikki koirat innoissaan siitä mihin ollaan menossa ja menivät sitten edestakas joka suuntaan-,-
Automatkalla koitin tyynnytellä hermojani, ettei meidän treenit menisi ihan pilalle, sen takia että itselläni hermot niin kireellä, että tiuskin siinä treenitilanteessa Irwinille, joka ottaa heti itseensä ja paineistuu.
No pääsin sitten  Millan luo ja siitä treenikentälle oli vielä vähän matkaa, onneksi noi kaikki koirat ei ihan niin paljoa enään riehunut sillä matkalla, mutta huomasin omien hermojen olevan aika tiukilla, mietinkin kentälle päästyämme, että näistä treeneistä tuskin tulee yhtään mitään!
Laitoin koirat kiinni sitten tolppaan ja pidimme ns. pienen tauon ennen kuin aloitamme treenit ja koitin siinä omia hermojani vähän tyynnytellä.

No Irwin oli vain mielissään että pääsee tekemään ja todella hyvä vire päällä, siitä sain itsellekin paremman mielen ja pystyin keskittymään vain Irwiniin ja pyrkimään siihen, että saataisiin hyvät treenit aikaiseksi.
Otin seuraamista alkuun ja hiukan käännöksiä. Hiukan väljyyttä Irwinillä on oikealle käännyttäessä ja pariin otteeseen vasemmalle käännyttäessä ei se peppu kääntynyt, mutta hyviäkin suorituksia saatiin.
Luoksetulosta olen todella tyytyväinen! Irwin tulee heti ensimmäisellä käskyllä, vauhti on todella hyvä loppuun asti ja tulee suoraan sivulle.
Otin myös kaukokäskyjen alkeita, niin että Irwin pysyisi paikallaan istu-maahan-seiso käskyissä ja paikka pysyisi tosiaan samana ja vauhti olisi suhteellisen nopea. Istumisesta maahan mennessä vauhti on todella hyvä jo, sekä maahanmenosta istumaan noustessa ja näissä käskyissä paikka pysyy hyvin. Seisomaan noustessa paikka vähän muuttuu ja Irwin tekee herkästi sen. että nousemisen jälkeen ottaa muutaman pienen askeleen, vauhti on kuitenkin hyvä ja paikkaakin varmasti saadaan treenattua kuntoon.

Otin myös liikkeestä seisomista. Koitin tänään katsoa, että miten eri äänenpaino vaikuttaisi ja pysähtyykö Irwin, vaikka äänen paino ei ole niin´jyrkkä, mutta kuitenkin niin, että käsky olisi sen verran määrätietoinen, että Irwin pysähtyy. Tämä siksi, että pyrkisin saaman Irwiniä mahdollisimman vähän paineistumaan. Irwinin pehmeyden vuoksi, Irwinille riittääkin ihan hyvin, alkuun pysähtyi hiukan laiskasti, mutta pysähtyi kuitenkin, niin että ei ottanut kuin pienen askeleen eteenpäin. Ei paineistunut yhtään niin paljon, kuin aiemmin.
Liikkeestä maahanmenot sujuvat jo hyvin, muutaman kerran vielä tulee todella laiskoja suorituksia, mutta maahan mennään kuitenkin, Tosin tänään treeneissä Irwin oli yhdessä kohtaa jotenkin sitä mieltä että maahan ei voi mennä ja kun komensin uudestaan, hiukan voimakkaammin, hyppäsi Irwin sitten kyljelleen, sillä ilmeellä että "teenkö oikein?" .....voi voi, kun se ottaa itseensä niin herkästi.

Tulipas kuvien laadusta todella hyviä, kun laitoin ne tänne -,-

Irwin ja Kirppa olivat myös todella iloisia, kun päästi vihdoista viimein Kirpan juoksujen jälkeen leikkiin :D

Laumaelämää ja hyppytreeniä

Sainpa aikaiseksi treenailtua tässä joulunaikaan.
Tänään otin Irwinin kanssa hypyn alkeita. Aloitin hypyn treenaamisen aivan alusta, sillä tuntui että Irwinille oli jäänyt vähän huonomaku suuhun kyseisestä liikkeestä.
Hyppykorkeus oli meillä ihan alkuun 30cm, ja laitoin namialustan hypyn toiselle puolelle. Treenasimme takapihallani ja sain laitettua hypyn sellaiseen kohtaan, että sitä ei voi kiertää, sillä Irwin yritti sitä tehdä silloin joskus kun hyppyä treenasimme. Mutta tällä kertaa tosiaan halusin aloittaa aivan nollasta.
Hyppy-sanan Irwin hoksasi aika nopeasti ja herkun haettuaan kääntyi seisomaan esteen toiselle puolelle, josta sitten palkkasin. Tätä otimme useamman toiston ja nostin sen jälkeen estekorkeutta 10cm:llä, eli tämän jälkeen hyppykorkeus oli 40cm, sillä Irwin rupesi hiukan laiskasti ylittämään esteen ja meni loppujen lopuksi esteen yliastumiseen. 10cm nosto oli juuri sopiva, Irwin hyppäsi esteen yli, mutta ei ollut vielä niin korkea, että olisin joutunut kaksoiskäskyn antamaan. Näitä otimme myös useita toistoja.
Siirsin estettä myös sellaiseen kohtaan, missä Irwin pääsisi sen kiertämään.
Vaikka Irwinillä oli todella huono vire ja tuntui olevan hiukan paineistunut koko ajan, saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Namialustan otin pois treenin loppuosassa. Alkuun kokeilumielessä katsoin mitä Irwin tekee, yllätyksekseni heti hypyn jälkeen kääntyi itsenäisesti hypyn taakse seisomaan, tästä tuli sitten huippu kehut ja palkkaus ja sama uudestaan. Pari toistoa otin näin, kunnes sitten lopetin ennen kuin Irwin paineistuisi liikaa.
Kokonaisuudessa treenien kesto oli n.20minuuttia, aika tuntui kyllä paljon pidemmältä ja loppujen lopuksi kyllä edettiin aika paljon. Paljon toistoja saatiin lyhyeen aikaan. Irwinin ehdoilla nämä treenit mentiin ja Irwinin tahdilla edettiin, kyllä se ehkä sittenkin oppii aika nopeasti, vaikka viretila ei ollut parhain, mutta nyt saa hyppy muhia pääkopassa ja katsotaan sitten, koska otan seuraavan kerran. Huomenna olisi tarkoitus mennä Millan kanssa treenaamaan ja mikäli hypyn otan mukaan, voisin ehkä kokeilla miten Irwin sen suorittaa:).....malttia itselle, etten ota liikaa!
Jotenkin jäi itselle loppujen lopuksi kuitenkin hiukan huonomaku suuhun näistä treeneistä, lähinnä juuri tuon Irwinin melkein koko treenien kestäneen pienen paineistumisen takia, Irwin näytti tykkäävän kun tehdään, mutta samaan aikaan oli hiukan hämmentynyt ja jotenkin lukossa, johtuneeko sitten samassa taloudessa olleista juoksuisista nartuista tai siitä, kun tosiaan noita koiria oli joulunaikaan yhteensä 5 saman talouden alla ja kun muita koiria kielsi, otti Irwin siitä hiukan itseensä.

Mutta laumaelämään.
Oli mielenkiintoista tosiaan seurata 5 eri-ikäisen koiran laumaelämää samassa taloudessa.
Itselläni oli päälle 11v. gordoni uros tullut jo aiemmin hoitoon ja jouluksi veljeni tuli 10v. walesinsprinkku nartun kanssa käymään. Lisäksi jouluaattona hoitoon tuli sakemanni narttu ja schapendoes uros.
Mielenkiintoista oli huomata laumajärjestyksen muodostuminen aikalailla samantien kun koirat kohtasivat toisensa, kaikki asettui tietyille paikoilleen.
Laitoin koirille puhdasta vettä lenkin jälkeen, kaikki koirat olivat tulossa juomaan, mutta asettuivat selvästi itseään arvoasteikolla ylemmän taakse. Ensimmäisenä joi sakemanni narttu, sitten walesinsprinkku narttu, sitten schapendoes uros, sitten Irwin ja viimeisenä gordoni uros.
Kun Gordoni oli juonut alkoi uusi kierros ja koirat joivat täysin samassa järjestyksessä
Rähinöintiä ei ollut yhtään, missään vaiheessa, kaikille oli hyvin selvää missä kohtaa arvoasteikolla laumaa he sijaitsivat ja järjestely oli kaikille mieleinen ja näin sen kuuluisikin mennä.
Mutta tämän enempää en tällä erää jaksa asiaan perehtyä ja kirjoitella, vaikka monta mielenkiintoista havaintoa teinkin. Mutta tämä todistaa sen, että koirien laumahoito on ihan toimivaa.
Tässäkin tilanteessa toisilleen täysin tuntemattomat koirat tulivat ilman minkäänlaisia välikohtauksia toimeen keskenään.
Ehkä palaan tähän asiaan vielä myöhemmin uudestaan:)

Hyvää joulua:)

Eli näin alkuun kaikille tasapuolisesti hyvää joulua:)

Näin joulunalla katselin koneelta kuvia ja mistä sitten joulukorttiainesta löytyisi, törmäsin tähän Nellin kuvaan ja itkuhan siinä tuli. Pitkän aikaa on taas ollut se tunne että jotain puuttuu ja ikävä on ollut aivan mielettömän kova, oma tilanne muutenkin melko heikko tällä hetkellä, joten itku on ollut herkässä ja mielialat heitellyt ja se on entisestään nostanut taas ikävän Nelliä kohtaan.
Joo, jotkut sanovat että eteenpäin pitää mennä ja se oli vaan koira, vaikka varmasti tärkeä olikin. Minulle se ei ollut vain koira ja on ollut todella vaikea päästää irti, ei tietenkään voi jäädä paikalleen itkemään, mutta en voi olla ajattelematta Nelliä joka päivä. Mutta Nellistä luopuminen tuli kuitenkin loppujen lopuksi niin yllättäen.


Oma enkelini toivottaa hyvät joulut ja uudet vuodet!:)



 

Mutta meidän kuulumisia tällä hetkellä.
Treenailujen suhteen ollaan Irwinin kanssa lenkeillä otettu paikalla oloja ja luoksetuloja sekä seuraamisia. Varsinaisissa treeneissä ei olla oltu, töissä ollut niin kiirettä, että yksi kertaisesti olen ollut niin väsynyt että ei ole ollut mitään järkeä lähteä siinä mielentilassa treenaamaan, koska hermothan siinä itselläni menee ja juuri kun ollaan nyt saatu Irwinille se treeni into päälle, niin en halua että se taas lopahtaa.
Tosin itselläni treeni into aivan älyttömän kova ja treenaamaan olisi pakko päästä! Jospa tässä nyt joulun aikaan päästäisiin, kun itselläni on melkein viikon loma:)
Mutta niin, Irwinin paikalla olo rupeaa olemaan todella varmaa ja luoksetulot sujuvat mallikkaasti, enään ei ole sitä ongelmaa, että pitää antaa kaksi käskyä, ennen kuin Irwin lähtee liikkeelle, vaan tulee jo vauhdikkaasti ensimmisellä käskyllä suoraan sivulle :)

Nyt vain sattui pieni haaveri Irwinille. Irwin sai perjantaina 20.12 pienen haavan oikeen takajalan anturaan.
Irwin oikea draamaqueen! Jalalla ei voi nyt tiätsä astua, koska on se (todella!) iso ja vakava haava ja Irwin katsoo mua lenkillä ollessani välillä sillä ilmeellä et Hei, tiätsä mul on tää jalka, ei pysty!:D huoh-.-
No parasta on se, että heti kun jotain mielenkiintosta näkyy, jalka unohtuu saman tien, mutta sitten tulee taas the jalka eikä pysty taas tekeen mitään:D
No onneksi on paranemaan päin:D
Sattumukset ei ihan siinä olleet, vaan Irwin sai sitten aika syvän puruhaavan otsaan silmien väliin, onneksi ei ole silmiin osunut ja haavan olen saanut pidettyä kuivana ja näyttää jo todella hyvälle, että pääasia tässä olisi se, että haava ei pääsisi tulehtumaan.
Mutta näillä mennään kohti uusia pettymyksiä!:D

Naisen tuoksua ja pyllytreeniä:)

No niin kokeillaanpa jospa tällä kertaa saisi tekstin ilman kirjoitusvirheitä, oikoluku varmaan auttaa asiaa ennen julkaisemista :D

Vietimme viikonlopun kämmenniemessä treenailujen ja hauskanpidon merkeissä.

Torstaina töiden jälkeen lähdin Irwinin kanssa matkaan ja aikomuksena oli tosiaan saada treenattua ja vietettyä vähän aikaa uusissa maisemissa ja tietenkin hyvässä seurassa:)

Siinä vietettyämme viikonloppua, olimme sitten yksi ilta koneella ja Milla sanoi sitten, että katsotaanpa piruuttaan näyttääkö Gia siltä että juoksut voisivat alkaa, no paperi käteen ja pyyhkäisy, sen jälkeen katsoimme toisiamme ja totesin Millalle "Gialla on juoksut", että sillä lailla.
No eipä siinä muuten mitään, mutta olimme pitäneet Irwiniä ja Gia samassa tilassa ja kävimme minun luonani perjantaina, jolloin jätimme Irwinin ja Gian takapihalle riehumaan ja purkamaan energioitaan, etteivät sitten sisällä riehuisi, emme muutenkaan noiden kahden yhdessäoloon sen ihmeemmin puuttuneet. Onneksi ovat kuitenkin silmän alla suurimman osan ajasta olleet ja eritiloissa yöt,
Hyvä puoli tässä on se, että Irwin ei ole kuitenkaan ihmeemmin ollut kiinnostunut Giasta sillä tavalla, pientä kiinnostusta toki oli ja siitä saimmekin sitten ajatuksen, että juoksut ovat varmaan alkamassa, kunnes totesimme tosiaan lauantai iltana niiden alkaneen jo.
Mitään hätää ei kyllä pitäisi olla, sillä Gia ei kyllä hyväksynyt Irwiniä peräpäässä, eikä Irwin missään vaiheessa yrittänyt selkään, mutta kattellaan......huoh!
Onneksi sitten Gia rupesi enemmän tiputtelemaan, mitä aikaisemmin ei ollut ollut, joten toivon mukaan juoksut vasta alkoivat.

Treenailujen suhteen rupesimme nyt tekemään pyllytreenejä, jotta se takapuolikin sitten pysyisi menossa mukana ja käännöksistä tulisi hiukan helpompia.
Käännöksiä emme Irwinin kanssa ole juurikaan aikaisemmin ottaneet ja aloitinkin sitten pyllytreenit ennen varsinaisten käännösten ottamista, etenkin vasemmalle käännyttäessä takamuksen käyttö olisi melko merkittävä ja tekisi liikkeestä sujuvamman.
Takamuksen käyttöä aloin treenaamaan sillein, että otin Irwinin seisomaan sivulleni ja namin avulla taivutin ns. taaksepäin Irwinin päätä ja palkka tuli heti kun pylly lähti liikkeelle. Itse samalla hiukan myös pyörin mukana ja lopputuloksena tarkoituksena olisi siis saada pyörittyä Irwinin kanssa ns. itseni ympäri, niin että Irwin menee pylly edellä. Olipas jotenkin vaikea selittää :D

Mutta Irwin hoksasi asian kuitenkin melko nopeasti, hiukan rupeaa herkästi vielä käyttämän ensin etujalkoja ja kääntämään sillä tapaa, vaikka pitäisi se pylly edellä mennä.
Saatiin kuitenkin pari todella hyvää suoritusta.
Videoita otettiin myös, mutta jostain kumman syystä, aina kun painettiin kuvaus käyntiin, ei sitten meinannut liikkeistä tulla mitään, kenties itse jotenkin käyttäydyin erilailla kuvaustilanteessa:D
Liikkeestä maahan meno sujuu todella hyvin, pientä hieno säätöä vailla vain tämä liike, niin sitten on perfect! Mutta tyytyväinen voin jo olla:)
Pientä paineistumista tuli taas huomattua treenatessa ja paineistuksen johdosta, Irwinin seuruu nopeus vähän lopahti, näin ollen jouduin sitten lisäämään kehua ja palkkaa.
Olen pyrkinyt pikkuhiljaa siihen että palkkaa ei olisi juurikaan ja kehutkin jäisivät pois liikkeiden ajaksi, ettei sitten kisoihin mentäessä käy niin, että sielä Irwinin kiinnostus lopahtaa aivan täysin, koska kehuja ja palkkaa ei tulekaan liikkeen aikana.

8.12.2013 olimme Huliganin kanssa agility kisoissa.
Saatiin Hulin kanssa meidän esimmäinen tulos! JEE!:D
Agilityradalta tuli 5 virhettä, jotka tuli kepeiltä. Huli ei meinannut oikein lähteä suorittamaan niitä, mutta onneksi sitten lähti siitä rullaamaan. Loppurata menikin sitten todella hyvin, tosin itse huomasin välillä että vittu! oon väärällä puolella ohjauksen suhteen:D
Hyppyrata menikin sitten vähän....:D
Videotakin tuli otettua mutta en nyt saanut sitä ladattua tänne:(

Tänään 10.12 saimme vedettyä Huliganin kanssa todella hyvät treenit. Sain ohjauksen sujumaan ja saatiin vedettyä puhtaat radat :D
Kepitkin sujui nyt treenatessa hyvin, otin Hulin kunnolla haltuun ennen kepeille menoa ja ohjasin vielä varman päälle keppien alkuun.

Pitkän ajan kuulumisia :)

No  niin, jälleen blogin ääressä!:) eipä edellisestä postauksesta ookaan kuin juuri se parisen kuukautta:)

Osittain tämä hiljaiselo johtunee siitä, että emme ole oikeastaan sen ihmeemmin mitään Irwinin kanssa treeni osastolla tehneet, josta olisi sen kummemmin viitsinyt kirjoitella.
Osittain myös oma sairastelu on vaikuttant siihen, että ei ole ollut jaksamista reenailla ja osittainen unettomuus myös johtanut siihen, että omat voimat olleet aika vähissä viime aikoina. Stressiä riittänt, mutta hengissä ollaan ja pysytään ainakin toivon mukaan!:)
Tosiaan tässä itsellä ollut jos jonkinlaista vaivaa, kohta tuntuu jo siltä että olisi helpompi luetella ne sairaudet joita minulla ei vielä ole, kuin ruveta luettelemaan kaikki ne vaivat joita viimeisen parin kuukauden aikana on esiintynyt.
Itselleni tuli oikeaan käteen rasitusperäinen vamma "tenniskyynärpää" ja oikeasta kädestä katosi puristusvoima ja kyynärpäähän vihloi todella paljon. No minä tietenkään mitään sairaslomaa pitämättä, vaikka määrättiin, niin pätin että helpostihan minä autana trimmeissä, onhan mulla vielä vasen käsi, että en ihan toimettomana viitsi istua, no tämä sitten kostautui ja vasempaan käteen tuli sitten muutama päivä sen jälkeen samat oireet ja sama vamma, mutta onneksi lievempänä. No minkäs siinä sitten teet, kun sakset ei pysy kädessä, niin pakko oli sitten hiukan hellittää ja sitä vapaata pitää. Kyynärpäätukien, tulehduskipulääkkeiden, paikallistulehduskipu voiteen ja venttelyjen avulla kädet rupesi taas toimimaan. Huomaa kyllä edelleen, että jos on paljon rasittavaa työtä kädelle, niin puutuu ja käsien koholla pito aiheuttaa puutumista, mutta onneksi nuo kyynärpäätuet auttava todella paljon. Kädet ovat kyllä iltaisin väsyneet työpivän jälkeen, mutta onneksi ei särkyä ole esiintynyt nyt useampaan päivään.

Huomasin kyllä sen että nämä tauot ovat auttanee todella pajon meitä tokoilun suhteen. En ole melkein edes ajatellut reenejä ainakaan kuukauteen, muutakuin että pitäisi päästä reenaamaan, mutta siihen se on melkein jäänyt ja hyvä toisaalta näin. Olen saanut nollattua omaa päätäni ja kun ei ole ollut reenailu stressiä ja paineita, on oma olemus ollut myös rennompi.
Olen tutustunut Irwiniin enemmn ja enemmän jayrittänyt oppia tunteman pienistäkin elkeisät, mistä kaikesta se paineistuu. Yhteistyömme on parantunut todella paljon, vaikka hiukan rupeaa murrosiän merkkejäkin esiintymään.
Irwin joka on ennen ollut jopa hiuakn nirso, rupeaa olemaan nyt jopa jo röyhkeä. Naana hyvä kuin työnnetään ruokaan kiinni siinä toivossa että pääsis pienille osingoille. Muutamaan otteeseen on jopa käynyt niin, että röyhkeästi herra on päättänyt leivän kuuluvan hänelle ja päättänyt tyynen rauhallisesti kävellä olohuoneen pöydän luo, vilkaisemattakaan minuun ottaa leipä suuhunsa ja syödä se ja kaiken kukkuraksi tämä kaikki tapahtuu MINUN silmieni alla!
On sitten muutamaan otteeseen luikkinut herra aika vikkelään takki tyhjänä makkariin, kun olen hiukan tiukemmalla äänensävyllä mainitsemaan asiasta juuri kun huulet ovat koskettamassa leipääni.
Kerrn kyllä säikähdin oikein kunnolla, kun tein aamupalaa ja otin kahvimukin ja ammupalan sekä antibiotit mukaan, istuin sohvalle ja laskin kaikki nämä olohuoneen pöydälle. Sitten tulee Irwin ja nappaa antibiotti tabletin pöydältä suuhunsa ja tuijottaa samalla minua. Onneksi ei purematta niele ja siinä samalla sain onneksi "irti" käskyllä Irwinin pudottamaan pillerin lattialle. Tulipahan taas siinä sitten avattua tuota sana varastoaan ja Irwin tuttuun tapaan luíkki makkariin. Mutta se tunne, kun tajuat koiran ottaneen todella vahvan antibiottitableitin suuhunsa, ei siinä paljoa kerennyt miettimään mitä suusta päästä (tai sillä hetkellä näki jo mielessään matkan eläinlääkäriasemalle....)  mutta onneksi on sellainen koira joka ei hotki!

Mutta niin, kotioloissa olen kyllä pyrkinyt vahvistamaan Irwinin maahanmenoa ja saamaan sitä nopeammaksi ja sitä ollan tehty kyllä lähestulkoon joka päivä jossain vaiheessa. Jossakin vaiheessa ajattelin että tämän koiran maahanmenoa ei voi ikinä saada vauhdikkaaki, mutta toisin kävi, kyllä sitä vauhtia on yllättävän hyvin tullut, eihän se vielä tietenkään mitään huipunopeaa ole, mutta käskyn saatuaan maahan mennään kuitenkin ripeästi.

                                                                                                                                                                                              Irwin 1v 10kk            
                                                                                            
Tulipa tässä pyörähdettyä myös agility kisoissa, akasankoirani valkoisen kääpiösnautrsei Huliganin kanssa. Ihan ok meni, edistystä viime kisoihin nähden on tapahtunut, mutta Huligan on vain niin omistajansa perään, että hyppyradan alku oli hiukan kehno ja toisena esteenä olleet kepit meni sitten huonosti ja keppien jälkeen syöksähi väärään päähän putkee. Mutta loppuradasta voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen.
Agility rata menikin sitten Hulilta hiukan ohi, minun piti hakea Huli suoraan autosta kentälle, Hulin näkemätt omistajaansa ja tämä ei selvästikään ollut hyvä järjestely. Huli oli aivan pihalla ja hyppäsi sitten puomin kontaktin. Keskiradan saimme sujumaan todella hyvin, mutta sitten Huli syöksyi väärään päähän putkee, vaikka sain sen onneksi pysähtymään, Seuraavaksi oli sitten kepit, joissa Huli on jälleen hiukan pihalla ja katseli yleisöön, meni hiukan lukkoon.
Mutta reeniä vain lisää ja toivon mukaan se nolla rata joskus meille irtoo :D
Seuraavat kisat ovatkin sitten jo ihan kohta: 8.12.2013:)

Kävimme tänään Millan kanss reenaamassa pitkästä aikaa.
Voin kyllä sanoa olevani TODELLA tyytyväinen. Seuraaminen sujuu Irwinin kanssa todella hyvin, ainoa hiukan pieni kompastuskivi meillä on se, kun seuruussa pitäis olla juoksu osuus. Siinä Irwin hiukan paineistui, etenkin jos alkuun menkiin kävellen ja sitten siirryttiin juoskuun. Osittain epäilen että tämä johtui myös siitä että kenttä jossa reenasimme oli melko liukas ja oma juokseminen oli kuitenkin hiukan töpöttävää. Mutta huomasin kyllä sen, että vaikka Irwin paineistui se kuitenkin palautui siitä todella nopeasti aikaisempaam verrattuna ja liikettä pystyttiin kuitenkin samoin tein pienen rohkaisun jälkeen jatkamaan.
Liikkeestä maahanmeno sujui ihan ok, alussa piti hiukan muistuttaa asiasta mutta muutaman toiston jälkeen homma rupesi sujumaan.
Liikkeestä seisomisesta rwin myös hiukan paineistuu, oma äänensävy on silloin paljon jämäkämpi, matalampi ja kovempi, jolloi  Irwin hiukan rupee jännittymään, mutta hyvä puoli tässä on se että ainakin pysähtyy, mutta huonopuoli hiukan se että melko epävarma on kuitenkin siitä suorittaako liikkeen oikein
Mutta mutta reeni into taas päällä ja josko sitä rupeisi ite parantumaan ja päästäis oikeesti kunnolla reenaamaan!:)

Kävin Irwinin kanssa 30.11.2013 antamassa Hannes Lohen geenitutkimukseen verinäytteet. Näytteenotto ryhmä tuli Tampereelle Onnen Lemmikit -lemmikintarvikeliikkeeseen ja olin jo pidemmän aikaa miettinyt, ett kunhan Tampereelle saapuvat, menen kyllä veri näytteet antamaan:)
Irwin sai kehuja lunkista lunteesta ja on kuulemma nimensä veroinen ja näyttääkin iha Irwiniltä :D

                                                                        Irwin 1v 10kk

Tokoilu taukoa ja paremman suhteen luomista.

Blogi on ollut aikalailla hiljaiselossa viimeisen kuukauden aikana.
Täysin toimettomana emme ole kuitenkaan Irwinin kanssa olleet. Päätin, että pidän kunnolla taukoa "tosi"tokoilun suhteen, josko se auttaisi Irwinin paineistumisen suhteen. Ns. taukoa meillä on ollut nyt n.3-4vko.
Treeneissä olemme tehneet sitten vain leikkimielisesti perusjuttuja, jotka on Irwinille helppoja. Seuruuta en ole ottanut moneen viikkoon, koska se oli meillä isoin juttu, mihin paineistuminen vaikutti. Irwin on saanut palkkaa herkemmin ja jo pienistä onnistumisista on liike lopetettu siihen.
Olen enemmän leikkinyt Irwinin kanssa reeneissä, emmekä ole ottaneet treenejä tosissaan, koska silloin oma mielentila pysyy myös sellaisena, että se ei vaikuta Irwinin paineistumiseen.
Olen tutustunut Irwiniin paremmin ja pyrkinyt huomaamaan omassa käytöksessäni ne pikkuasiat, jotka vaikuttavat Irwiniin ja mistä paineistuminen johtuu, jotta pääsisimme etenemään tokoilun suhteen ja se olisi varmasti Irwinille mieleistä ja tekemisen intoa riittäisi.
Olen muutenkin antanut Irwinille enemmän huomiota ja rohkaissut monessa asiassa. Olen pyrkinyt myös siihen, että Irwinin itseluottamus kasvaisi ja oppisi enemmän tekemään niitä päätöksiä itsenäisesti ja irtaantumaan minusta.
Koiralaumassa Irwin on taas täysin erilainen. Sielä osaa pitää puoliaan ja sosisaaliset taidot ovat hyvät. Välillä tulee sellaista äijäilyä, kun nyt on tajunnut, että minähän olen mies. Ei kuitenkaan ole sellainen, että riitaa lähtisi haastamaan ja hyvin voi uroslaumaankin laittaa. Loppujen lopuksi se on ollut Irwin, joka kuitenkin alistuu toiselle urokselle.Pieni äijäilykin jää siihen äijäilyyn ja harvoin johtaa siitä mihinkään, muttakuin leikkiin tai sitten molemmin puoliseen välinpitämättömyyteen.

Eilen kävimme Lauran kanssa sitten tokoilmassa. Ajattelin että nyt olisi ollut taukoa sen verran, että voisimme kokeilla, miten treenit sujuisivat ja mitä meidän liikkeille kuuluu.
Ilokseni huomasin, että tauko on tehnyt TODELLA hyvää. Seuraaminen oli ihan kuin oppikirjasta ja kontakti pysyi koko ajan vaikka seuruun tempo vaihteli. Perusasennossa ei ollut moitittavaa ja todella hyvin tulee oikeaan paikkaan, todella harvoin saa korjailla perusaasentoa ja se onkin ollut meidä vavimmista "liikkeistä".
Liikkeestä jääviä ajattelin, etten ota tällä kerralla ollenkaan, mutta kun huomasin kuinka liikkeet sujuivat, niin tulin siihen tulokseen, että katsotaanpa. Ilokseni huomasin, että Irwin meni heti kerrasta maahan ja vielä ripeällä tahdilla. Tosin se oikeanpuoleinen etujalka täytyy lähestulkoon joka kerta edelleenkin kääntää sinne mahan alle, mutta pääasia on se, että vauhtia on maahan menoon tullut.
Liikkeestä seisominen meni paremmin kuin hyvin, Irwin pysähtyi heti käskyn saannin jälkeen.
Ainoa ongelma minkä huomasin, oli se että kun alkuun olin ottanut liikkeestä seisomista ja kun sen jälkeen otin liikkeestä maahan menoa, tuli Irwinille pieni epävarmuus ja pari kertaa jäi sitten seisomaan, vaikka piti mennä maahan.
Kokeilin myös kaukokäskyjä, niitä otin n. askeleen päässä Irwinistä. Nämä ei sitten sujunut yhtään hyvin. Irwinin on todella vaikea mennä maahan minun edessäni ja näin Irwinistä, että oli hiukan vaivaantunut koko aika. Vaikka kehuin paljon ja palkka tuli jo pienestä onnistumisesta, niin pieni epävarmuus säilyi koko ajan. Maasta Istumaan nouseminen oli myös melko haastellista ja Irwin näytti koko aika siltä, että tekeekö se nyt oikein ja nousi puoliksi istumaan, mutta menikin sitten takaisin maahan. Heti kun oma äänen painoni laski, Irwinkin meni lukkoon. No vapautin Irwinin ja rentoutin hiukan itseäni, pienellä leikillä ja kokeilin uudestaan. Pari ihan ok suoritusta saimme ja en sitten sen enenpää viittinyt ottaa.
Loppuun otin vielä seuraamista ja luoksetuloa, jotka sujuiat hyvin ja Irwin niistä nautti.
Mutta pääpiirteissää todella onnistuneet treenit ja voin sanoa, että tauko teki todella hyvää. Itse huomasin oppineeni myös olemaan huomattavasti positiivisempi treeneissä, nyt kun olen oikeasti pohtinut Irwinin paineistumista ja omaa mielentilani vaikutusta siihen. Oman suhtautumiseni muuttaminen tokoiluun on myös auttanut, otan nyt huomattavasti rennommin ja pienet virheet eivät kaada koko juttua ja niitä tulee.
Minun ja Irwinin suhde on parantunut hirveästi ja koko ajan voin sanoa, että pidä tuosta koirasta enemmän ja enemmän.
En voi sanoa että olisin päässyt Nellistä yli, sillä en todellakaan ole, mutta sen olen hyväksynyt, että Nelli ei tule takaisin ja Irwin ei korvaa Nelliä, enkä varmasti ikinä tunne samanlailla Irwniä kohtaan kuin mitä Nelliä kohtaan tunsin ja tiedän sen että Irwinistä ei tule ikinä niin tärkeää koiraa minulla mitä Nelli oli, mutta tämän myöntäminen itselleni on auttanut huomattavasti. Minun pitää vain osata nauttia siitä mitä minulla on ja arvostaa Irwiniä, sillä todellisuudessa se on todella hieno koira ja nyt voin sanoa, että juuri oikea minulle.

Paimenkoiran vikaa :D

Tänään tosiaan oli se pitkään odotettu paimennukseen tutustumispäivä.
Pirkanmaan Sennen järjesti paimennuspäivän ja heti kun sain ilmoituksen sähköpostiin, laitoin vastauksen menemään ja ilmoittauduin päivään :) Mielenkiinnolla odotin mitä tuo sanoo lampaista ja ylipäätään paimennuksesta, viettejä löytyy, mutta siitä en osannut sanoa mitään mitenkä viettejä olisi tähän hommaan.

Paimennuspäivä oli siis 9.9 ja alkoi klo:18. Mukaan seurakseni sain Lauran , joka tuli kuunteluoppilaaksi ja seurakseni. Oli kiva nähdä Lauraa muutenkin pitkästä aikaa ja päästä taas vaihtamaan kuulumisia ja juoruja ;D Paimennuspäivä järjestettin Orivedellä.
Olimme paikalla hyvissä ajoin, minun luonteenpiirteeni huomioiden, perillä pitää olla oikeasti ajoissa, monesti vähän liiankin.....:D
Alkuun kävimme läpi hiukan perusasioita ja kouluttaja kertoi itsestään ja koiristaan, sekä paimennuksesta. Koirakoita oli päivässä mukana yhteensä 6.

Irwinin kanssa olimme vuorossa toisena. Toisaalta minkäänlaisia odotuksia ei sinänsä ollut etukäteen. Sen tiedin että saalisviettiä Irwinillä on aika paljonkin, mutta että miten käyttäytyy sitten lampaiden kanssa, en osannut yhtään sanoa mitään.
Irwin kiinnostui heti lampaista ja vietit syttyi kyllä hyvin nopeasti. Kiinnostus lampaita kohtaan säilyi todella hyvin ja kyllä siinä jonkinlainen ajatuskin Irwinillä näytti olevan. Vähän lähti aina herkästi yksittäisen lampaan perään, joka erosi muusta laumasta. Lampaiden kanssa olimme kerralla n.2-3 minuuttia. Tuntui että laidalla odotellessa Irwinin vietit kasvoivat entisestään, kun oli jo kerran päässyt lampaiden luo ja nyt joutuikin katsomaan laidalta, vinkumiseksihan se meni :D

Toisella kerralla kun menimme lampaiden tykö, annoin Irwinin enemmän toimia vapaammin. Ensimmäisellä kerralla katsottiin vähän koiran reaktioo lampaisiin ja nyt toisella kerralla, kun hiukan tiesi koiran reaktioo, päästettin se vapaaksi, tosin liina oli koko aika perässä.
Tässä kohtaa Irwin innostui välillä hiukan liikaa ja kouluttaja komensi/ohjeisti Irwiniä sitten "kepillä" lyömällä tällä maahan Irwinin eteen tai läheidyyteen, jotta huomio kiinnittyisi koiran ollessa todella kovassa vireessä. Tästä Irwin meni hiukan hämilleen ja paineistui. Pieni epävarmuus tuli että saanko nyt mennä vai en, mutta rohkaisujen ja kehujen jälkeen meni kyllä sitten taas hyvällä vauhdilla:)

Kaiken kaikkian todella kiva ilta ja opin todella paljon. Irwinin kanssa voisi enemmänkin hyödyntää tuota saalis viettiä esim. tokossa. Oli kiva nähdä kinka paljon Irwin nautti. Selvästi oli mieleistä tekemistä ja etenkin kun viettejä löytyy, niin varmasti on myös väsyttävää, ainakin nyt makaa ihan raatona :D
Uudestaan mennään vielä ennen lumien tuloa :)

Tässä näin lyhykäisyydessää, en tällä hetkellä jaksa sen enempää kirjoittaa muuta, vaikka tuosta paimennuksestakin olisi paremman tekstin saanut.
Toko rintamalla on ollut aika hiljaista, mutta toivon mukaan se tästä:)

Mahtava päivä Sveitsinpaimenkoirien Erikoisnäyttelyssä 24.4.2013 :)

Oli todellakin aivan mahtava päivä erkkarissa, hyvässä porukassa ja hyvässä tunnelmassa.
Oli todella kiva nähdä Irwinin sisaruksia ja vaihdella kuulumisia, sekä tietenkin nähdä itse kasvattajia Johannaa ja Markoa.
Sää oli mitä mahtavin, tosin koirien kannalta oli turhan kuuma ja pieni tuulenvire olisi ollut paikallaan, etenkin iltapäivästä sää rupesi käymään jo melkein tukalan kuumaksi koirille.

Mutta olin aivan hermorauniona koko aamun ja perus pessimistinä ajattelin, että tottakai sieltä hylky tulee ja toivottavasti saatais edes H jne. Kannustusjoukot olivat kyllä ihan erimieltä ja sanoivat, että tottakai Irwin pärjää ja kyllä sieltä nyt ainakin H tulee.
Vielä enemmän minut sai paniikkin se, että Nuorten luokassa oli yhteensä 13 urosta ilmoitettu :/
Kehässä Irwinillä meni hyvin, malttoi seistä, eikä paineistunut vaikka asettelin jalkoja. Seisoi oikein ryhdikkäästi ja altoi hyvin tuomarin käpälöidä.
Olen huomannut että Irwinin kanssa paras vauhti kehässä on suhteellisen rauhallinen vauhti, jolloin etuliikkeet ovat hiukan paremmat.
Saatin kiva arvostelu ja juuri nuo etuliikkeet ja hännän korkealle nostaminen alensivat sitten sijoitusta, mutta ei paljoa :) Tuomari tykkäsi hirveästi Irwinin päästä ja yleisilmeestä :)
Yritän jollakin tapaa saada suomennettua tuon arvostelun, mutta luulempa ettei tule mitään, nin otin siitä sitten kuvan ja hän joka siitä jotakin ymmärtää voi lukea siitä :D

Sisaruksilla meni myös hyvin. Irwinin siskot olivat NUO ERI1 SA ja NUO ERI3 SA, sekä veli NUO EH :)


Loppupäivän kruunasi vielä Kasvattajaluokkaan meno. Erkkariin oli kasvattajaluokkaan ilmoitettu yhteensä 15 kasvattajaryhmää.
Hiukan kyllä jännitti kun ei tuollaisesta aiemmin kokemusta ollut. Ihan hyvin saatiin kuitenkin pidetyä porukka kasassa, vaikka Irwiniä tuntuikin välillä kiinnostavan juoksuinen sisko aikas lailla:)
Mutta loppujen lopuksi Kultaruskan tiimi sijoittui 4:ksi !! JEE! ja Onnea vielä Johannalle ja Markolle, oli hieno päivä :)

Pohjimmiltaan täydellinen(kö)??.....

En oikein tiedä mistä aloittaisin kaiken tämän purkamisen mikä mielessä painaa, olen yrittänyt pääni puhki miettiä miksi tämä tai tämä ei onnistu, miksi Irwin käyttäytyy tällä tavalla, mitä minun pitäisi tehdä, teenkö oikein vai väärin, onko vika minussa??....näitä kun tarpeeksi miettii ei päästä tule ulos enään mitään, kun kaikki ajatukset yrittävät rynniä päästä pois, niin kuin useempi ihminen samaan aikaan oviaukosta, eli mikään ei liiku mihinkään suuntaan.

No aloitetaan vaikka näistä kivoista kuulumisista. Kävimme treenaamassa TAMSKin järkkäämässä Match showssa 18.8 tulevaa koitosta eli erkkaria varten. Olen ihan tyytyväinen Irwinin esiintymiseen, vielä kun saataisiin sitä malttia seistä pönöttää siinä paikalla, jotta minun ei tarvitsisi ruveta säätämään jalkojen kanssa, koska yllättäen paineistuu siitäkin ja menee kasaan. Mahdollisimman luonnolisesti yritin esittää nyt mätsärissä Irwinin, ainoa mitä teen aina on ns. nosta korvien asentoa ja yritän prantaa ryhdikkyyttä nostamalla näyttelyhihnaa korvien takaa ylöspäin, koska Irwin ei seistessä korvia nosta.  No pääsääntöisesti seisoi ihan hyvin. Liikkeet meni hyvin, tosin etuliikkeitä lukuunottamatta, jotka nyt ovat aina mitä on, mutta ihan nätisti liikkuu noin ylipäätään. Mätsärissä oli myös kiva se, että harjoiteltiin mittaamista ja Irwin antoi kyllä mitata itsensä hyvin, ei kammoksunut mittaa. Loppujen lopuksi Irwin sijoittui SIN3:nneksi :)
Handalsin mätsärissä myös Millan belgianpaimenkoira Gian, joka sijoittui PUN4:nneksi :)

Kävimme Millan kanssa treenaamassa maanantai iltana pienet ilta tokoilut.
Alkuun meni kaikki hyvin, Irwinillä oli hyvä vire päällä ja seuruu sujui todella hyvin myös vähän vauhdikkaampanakin ja paikka sälyi koko seuruun hyvävänä. Palkkana käytin patukkaa, joka tuntui toimivan todella hyvin. No, sitten menin ja sanoin kerran hiukan liian matalalla äänellä seuruun yheydessä "tule" ja tästäkös Irwin sitten otii itteensä ja paineistu. Sen jälkeen jätätti seuruussa taaemmas ja kontati oli ihan ok, mutta tosiaan jätätti aikas paljon. Tämän jälkeen oli todella vaikea taas saada virettä Irwinille ja sen jälkeen vaikka lisäsi vauhtia seuruussa, tuli vain mielistellen jäykästi perässä sillä ilmeellä että "anteeks" vaikka kannustin ja kehuin kun tuli, niin silti huomasin Irwinin olemuksesta, että ei nyt ollut aivan varma tästä että tekekkö oikein vai ei. Luoksetulossa meillä oli hiukan ongelmaa, sillä sain antaa joka kerta kaksoiskäskyn, ennenkuin Irwin tuli luokse, johtuneeko sitten tuosta paineistumisesta seuruussa.
Mutta pahinta tässä paineistumisessa on se, että Irwin menettää itsevarmuutensa täysin, menee aivan lukkoon. Monesti se käy niin nopeasti ja niin pienistä asioista, että en kerkeä niihin kiinnittämään huomiota ennekuin ne on jo tapahtunut. Se on toisaalta todella jännä reaktio, kun Irwin paineistuu ja menettää itsevarmuutensa, siitä muuttuu anteeksi pyytävä ja iloisuus tuntuu katoavat, toisaalta ilmeestä ja eleistä näkee, että tykkää tehdä, mutta luonne ei anna periksi että uskaltaisi. Parhaani mukaan koitan tämän jälkeen rohkaista Irwiniä ja saada paineen pois.

Itse olen kyllä oppinut lyhyen ajan sisällä paljon, olen oppinut enemmän kiinnittämään huomiota, mitkä asiat vaikuttavat Irwiniin, mistä paineistuu ja miksi se tekee noin. Omaa toimintaani olen yrittänyt muuttaa ja oppia uusia toimintatapoja ja koen onnistuneeni tässä melko hyvin. Nykyään pyrin siihen, että mikäli rupeaa turhauttamaan, kun jokin liike ei suju, en kiinnitä Irwiniin huomiota vaan lopetan liikkeen kesken tai sitten sanon melko iloisella ja pehmeällä äänellä että " ei tässä mitään, tehdää uudestaan" tai "no niin, höpö höpö" ja aloitan alusta. Irwinille oman selkäni kääntäminenkin tuntuu olevan jo riittävä ilmaisu siitä että nyt ei sujunut kaikki oikein, joten olen huomannut, että paras tapa on yrittää olla sanomatta mitään tai sitten juuri noi sanata mitä sanoin, täytyy vain tarkkaan valita oma äänenpaino.

Rupesin miettimään tässä eräänä päivänä, voiko Irwinin mielistely johtua myös siitä, kun Nellin pois menon jälkeen en halunnut nähdäkään Irwiniä. Vaikka tämä kauhealta kuulostaakin, en halunnut Irwiniä lähelleni, vaan torjuin kaikki sen yritkset tulla luokseni, en vienyt Irwiniä ulos ja sanoinkin, että minulle on aivan sama saao se edes ruokaa ja että mielummin vaihtaisin Irwinin Nelliin, mikä oikeus Irwinillä on elää?? Irwin oli ihan yhtä pihalla Nellin pois menosta kuin minäkin, se ei tiennyt miten sen pitäisi olla ja mitenkään ei ollut hyvä. Tämä oli Irwinille varmasti myös kova paikka, sillä vahva johtaja narttu poistui ja Irwin jäi yksin. Irwinin kehitysvaie ja ikä oli juuri pahimmillaan ja pahimpaan aikaan sen suhteen kaikki nämä isot muutokset tulivatkin.
Tiedän käyttäytyneeni väärin, mutta olin niin shokissa Nellin pois menosta, että minua ei vain kiinnostanut mikä vointi Irwinillä oli. Tiedän myös sen, että jotkut tietyt ihmiset kun tämän tekstin lukevat ovat kauhuissaan, eivätkä ne voi ymmärtää miksi käyttäydyin näin. Sen vuoksi kirjoitin päällisin puolin tunne tilat Nellin pois menon jälkeen.

Nykyään huomaan sen, että Irwinillä on huomattavasti enemmän itsevarmutta, kun minulla on esim. hoitokoiria. Koiraseura tekee Irwinille ihmeitä, se ei itse osaa tehdä päätöksiä mistään, joten sen on helppo olla, jos joku tekee ne sen puolesta, niinkuin Nelli teki. Irwin kyselee minult hirveästi elekielellä ja ilmeillä, että tekeekö se oikein vai ei, mutta koiraseurassa on rohkeutta huomattavasti enemmän..

Mutta kaiken kaikkiaan tykkään koko ajan enemmän ja enemmän tuosta koirasta. Se o aivan ääripää kuin mitä Nelli oli luonteen suhteen ja ehkä tämä on se suurin syy, miksi oleskelu Irwinin kanssa tuntuu välillä hiukan haasteelliselta, totuin Nelli kovaan luonteeseen. Tosin Irwin ei ollut näin pehmeä vielä silloin kun Nelli oli, vaan käytös on muuttunut tässä sen jälkeen kun Nelli lopetettiin.
Irwin on todella helppo koira, jolla riittää miellyttämisen halua. Toisaalta tuntuu välillä että se on myöa niin käsittämättömän tyhmä, että sille ei voi muutakuin nauraa ja Irwin saa minut joka päivä hyvälle tuulelle ja joka päivä kiitän, siitä että minulla on Irwin, en jakaisi tätä kaikkea ilman sitä <3 p="">

Pohjimmiltaan Irwin on kuitenkin täydellinen koira, en vain ole vielä löytänyt sitä kaikkea täydellisyyttä siitä<3 p="">

Tällä viikolla pääsin myös oikein hyvää oppiin. Kirsti Pitkänen (Kennel Zornoi) piti pentutapaamisen O-pennuille Soilen tiloissa ja pääsin seuraamaan aivan vierestä Mustaterrierin trimmausta kokeneelta kasvattajalta. Päivä oli oikein mielenkiintoinen, oli todella kiva nähdä noita Soilen pennun Obyksen sisaruksia ja nähdä minkälaisia kakaroita Einsteinistä on oikein tullutkaan ja mukavaa oli tietenkin nähdä Kirsti. Opin todella paljon mustastaterrieristä, niin ominaisuukista kuin trimmaamisestakin, oikein antoisa päivä, vielä kun saisi tuon kaiken oppimansa tallenettua päästä muistitikullem, jotta kaikki se opittu pysyisi tallessa, mutta kiitos siitä kun sain olla kuuntelu oppilaana ja myös itsekin tehdä :D
Alla kuva Obyksesta trimmin jälkeen :)

Tässä kaikki näin lyhykäisyydessään ennen nukkumaan menpa, täytyy paremmala ajalla pohtia noita asioita ja koittaa saada ne jollakin tapaa järkevään muotoon kirjoitettua.

Hermot venyy venyy, mutta ei pauku, ainakaan vielä ;D

Eilen illalla kävimme pitkästä aikaa ottamassa treenit Millan kanssa.

Ostin tosiaan sen tokon hyppy esteen, joten treeni suunnitelmaan kuului hypyn opettelu.
Alkuun laitoin Irwinille korkeudeksi 40cm ja katsoin missä mielentilassa ylipäätään hyppy sujuisi. Hiukan oli kyllä ongelmia, ei tässä tilanteessa varsinaisen hyppäämisen suhteen, mutta omana tavoitteena ja epätoivoisena yrityksen oli ottaa hyppy aslusta asti ilman käsimerkkiä. Hypyn opettelussa käytimme namialustaa.
No tämä ilman käsimerkkiä opettelu tuntui kyllä hiukan haastavalta Irwinille. Ei meinannut hoksata, että pitää hypätä vaikka "HYPPY" käsky sinänsä on tuttu. Otin sitten lähempää estettä ja muutama ihan hyvä suorituskin tuli. Sitten menin ja nostin korkeuden 60cm ja ajattelin, että katsotaan miten menee ja että otetaan sitten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa korkeutta, koska Irwinillä on tapana ponnistaa hiukan liian vähän.
Tämä ei sitten sujunutkaan enään yhtään hyvin. Kyllä Irwin sitten loppuviimein hyppäsi, mutta usean kiertämisen ja kieltäytymisen jälkeen. Itselläni huomasin pikkuhiljaa kärsivällisyyden pettävän, mutta koitin olla yhtään näyttämättä sitä, mutta itseensähän tuo otti, mutta saimme kuitenkin lopetettua esteen yli hyppäämiseen, jonka jälkeen otin sitten muuta.
Paikka makuu sujui hyvin ja se on aina ollut meillä varma liike, niinkuin paikalla olo ylipäätään.
Seuruussa Irwin hiukan jätätti ja kontakti hukkui muutamaan otteeseen, johtuneeko sitten siitä että paineistui aikalailla hyppyä treenatessa, en tiedä, mutta kuitenkin pari onnistumistakin tuli. Täytyy enemmän ruveta treenaamaan myös vauhtia seuruussa ja ottaa vaikka muutama ihan överi kehu/palkkaus kerta, josko ne lukot taas aukeaisivat, tosin kun on herkkä ja ohjaajapehmeä koira, niin tällaista se tulee varmaan aina olemaan, tarvii vain itse ruveta kiinnittämään huomiota vielä tarkemmin omaan äänenpainoon ja voi olla että Irwinilläkin on vain jonkinlainen kehitys ikä päällä ja luonne tosta vielö muuttuisi, kuitenkin aika kriittiseen ikään tuli kaikki suuret muutokset elämässä, Nellin pois meno, muutto uuten paikkaan yms.

 

 

Tänään ohjelmistossa olikin sitten Irwinin hieronta ja Pirkanmaan Sennen tokoryhmä.

 

Irwinillä tosiaan oli hieronta aika klo:15, Koirakuntosalilla Nekalassa.

Ennen hierontaa ajatuksenani oli että jumeja olisi luultavasti tai aika varmasti selässä.
Hieronnan aloitimme sillä, että menimme ulos ja hieroja katsoi Irwinin liikkeitä. Irwin peitsaa jonkin verran hitaassa vauhdissa ja etujalat kääntyvät hiukan sisäänpäin liikkeessä. Takaliikkeet olivat hyvät, tosin peitsatessa aika keinuvaa, mikä nyt on yleistä. Yleisilmeeltään liikkeet ovat hyvät. Sisälle mentäessä hieroja laittoi Irwinin menemään ns. laatikosta jossa oli puomeja, joiden yli Irwinin piti kävellä. Alkuun puomien olevan hiukan liian alhaalla päätti Irwin nokkelana poikana hiukan oikaista ja parin askeleen jälkeen, hyppäsi loppujen puomien yli :D No nostimme sitten puomit ylemmäs ja sen jälkeen Irwin meni parremmin. Kokeilimme Irwinille myös ns. litteää jumppapalloa, joka vahtistaa etujalan lihaksia.
Hierotessa jumeja löytyi juurikin selästä, lapojen välistä ja vasemmalla puolella takapäässä oli hiukan enemmän jumia kuin oikealla puolella. Irwin antoi hyvin hieroa, mutta etenkin hierojan mennessä Irwinin selän taakse, rupesi Irwiniä hiukan jännittämään ja piti pompata ylös, mutta rentoutui kuitenkin sitten uudestaan ja pääsääntöisesti rentoutui kyllä hieronnan ajan todella hyvin.
Irwin oli myös kuulemma hiukan liian hoikassa kunnossa, mutta lihaksia kuitenkin oli, mutta massaa saisi olla pikkusen lisää. Omasta mielestäni Irwin on juuri hyvön painoinen .
Päätimme hierojan kanssa että Irwinille hyvä hieronta väli olisi n.1,5kk-2kk, Irwinin enemmän totuttua voisi sitten venytyksiäkin tehdä.

Tänään tosiaan myös jatkui kesätauon jälkeen Pirkanmaan Sennen jatkotoko ryhmä.
Reeneissä otimme ruutua ja palkkaamattomuus harjoituksia. Meille teki kyllä taas hyvää päästä häiriön alle ja porukkaan treenaamaan.Vaikuttaa todella paljon Irwiniin onko isompi määrä porukkaa paikalla vai ei. Keskittyy suhteellisen hyvin, mutta etenkin kontakti katoaa välillä ja seuraaminen on jotenki kauhean hidastempoista. En tiedä sitten mistä johtuu. Kotonakin olemme ottaneet liikkeitä ilman palkkausta ja seuruu innokkuus on kuitenkin säilynyt hyvänä, mutta isommassa porukassa, kiinnostus tuntuu loppuvan, hmmm....tässä taas sitten mietittävää.
Ruudun Irwin hokasi suhteellisen hyvin, tai ruutuun menon, apuna oli namialusta. Harjoittelimme myös ruudun loppuosaa. Jättämällä koitra aluksi ruutuun seisomaan ja menemällä itse kauemmaksi, josta sitten käskettiin koira maahan, käveltiin koiraa kohti, jonka jälkeen käännös vasempaan ja toisen kerran vasempaan ja käännös koiraa kohti jonka jälkeen mentiin palkkaamaan.
Huomasin tätä liikettä tehdessä, että täytyy ruveta ottamaan Irwinille käskyjä pidemmän matkan päästä, sillä Irwin ei mennyt maahan, ennenkuin vasta aivan vierestä käskemällä. Meillä on tuntunut muutenkin maahanmeno olevan jotenkin vaikea liike ja Irwin tuntuu aina jotenkin hiukan kiusaantuneelta, et enkin jos joutuu menemään maahan minun edessäni, liekö sitten pehmeydestä johtuvaa vai mistä. Ainoa maahanmeno joka sujuu tällä hetkellä todella hyvin, on liikkeestä jäävä.
Mutta taas tuli huomattua mitä pitää treenata, niin se liikkeestä maahanmenokin rupesi sujumaan, kun vain ahkerasti reenattiin joka päivä pieniä pätkiä, eli toivoa ei ole kokonaan menetetty :D

 

 

 

 

1,5v Iso poika jo....

On kyllä aika rientänyt, tuntuu että juurihan vasta Irwin tuli sellaisena pikku karvapallona ja valloitti heti luonteellaan ja olemuksellaan, mutta nyt tosiaan täytti 3.8 jo 1,5v.


Irwin 1,5v 3.8.2013, etujalat hiukan liian edessä

Kävin eilen ostamassa nyt vihdoista viimein sen tokon hyppyesteen.
Hyppy on tällä hetkellä meillä ehkä se suurin treenaamisen kohde. Hyppyä kun ei olla päästy oikein ottamaan, kun ei sitä ole missää ollut, niin tulin siihen tulokseet, että pakko se on varmaan ostaa itselle. Josko sitä sitten jo tänään päästäisiin kokeilemaan :)

Liikkeistä jääviä olemme reenailleet melko ahkeraan tahtiin. Haluaisin nyt saada sen liikkeest maahan menon sujumaan melko vauhdikkaasti.
Olemme ottaaneet nyt lekillä maahanmenoja, Irwinille kun riittää palkaksi esim. käpy tai keppi, jonka avulla olen sitten aluksi innostanut ja leikkinyt ja nostanut hiukan Irwinin virettä, tosin melko nopeasti tuo kyllä aina innostuu ja on tekemässä mukana.
Mutta maahanmenoja tein niin, että aluksi leikin ja sitten nopealla käsimerkillä ohjasin Irwinin maahan käyttäen käskysanaa "Ma" ja näitä ein useita toistoja. Irwin sai aina onnistuneesta maahanmenosta kävyn itselleen ja leikkiä sillä hetken, ns. huonoja suorituksia en huomioinut ja tämän huomasin auttavan melko paljon, Irwinillä kun on todella kova miellyttämishalu.
Nyt olen ruvennut käsi avustusta ottamaan pois, kun hyvi suroituksia oli tullut käsi avustuksen kanssa pajon. Aluksi en vienyt kättä enään maahan asti ja siitä sitten pikkuhiljaa aina ylemmäs ja ylemmäs. Välillä kyllä avustan vielä kädellä enemmän, ainakin näin alussa, jotta liikkeestä tulisi varmempi ja Irwin sais enemmän onnistumisia.

Jos tällä tahdilla edetään ja saadaan tuo hyppykin nyt sujumaan, niin tavoitteessa pysytään, Syys-Lokakuussa kisoihin :)

Tulipa ilmoitettua Irwin myös sitten Sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn 24.8.2013, noh hiukan kaduttaa, mutta eipä mittää, sinne mennään. Eipä oikeastaan muuten huolettaisi, mutta Irwin kantaa häntäänsä todella korkealla ja aikalailla kaarella selänpäällä, välillä jopa kippurassa, että saas nähdä mitä tulee, jos saataisiin edes H, niin olisin aivan älyttömän tyytyväinen. Mutta ainakin on kiva nähdä Irwinin sisaruksia )

Lisäksi Ilmoitin Irwinin Pirkanmaan Sennenin järkkäämään paimentamiseen tutustumispivään 7.9, ihan mielenkiintoista kyllä nähdä mitähän toi lampaista sanoo, mutta katsellaa, eihän se mikään bortsu ole, mutta saattaa se jopa yllättää :D Toivottavasti vaan osallistujia tulee sen verta että järjestäminen onnistuu.



Toko-koe tavoitteita ja varislisäkkeen murtumisia

Niin se aika taas vain rientää ja nhyt on jo taas kulunut lähes kuukausi viime kirjoittelusta. Ei silti aivan toimettomina olla oltu, vaan reenialut on kuulunut ihan arkipäivään. En vain ole kerennyt tai suoraan sanottuna jaksanut viettää aikaani tietokoneella, mutta jospa sitä taas pääsisi bloginsa ääreen.

Tällä hetkellä voisin jopa sanoa minulle kuuluvan ihan hyvää, ainakin ehkä suurimmalta osin. Nyt rupeaa pikkuhiljaa stressi purkautumaan ja tunteet ovat aikalailla pinnassa. Nelli on mielessäni joka pivä ja nyt vasta on tullut ihan järkyttäviä ikävä kohtauksia ja tajunnut Nellin olevan oikeasti poissa, vaikka välillä se tunne on edelleen, että Nelli on vain hoidossa, mutta ei voi kuin mennä eteenpäin.

Kaikkein hirvittävin tunne oli saada Nellin uurna käteen, tai lähinnä se kun hain sen postista. Halusin vain mahdollisimman äkkiä pois sieltä ja sain aika monta ihmeellistä katsetta, kun juuri ja juuri sain pidettyä kyyneleitäni. Kotona kuitenkin laatikon avattua, minulle tuli ihan hyvä olo, kun otin uurnan syliisi, se oli kaunis ja tuntui lämpimältä ja minulle tuli hyvä olo siitä ja tunne että Nellillä on kaikki hyvin <3 br="">

Treeni rintamalle kuuluu hyvää.
Irwinin kanssa olemme alkaneet treenaamaan ensitä tavoitteellisemmin. Odotan taas sitä päivää kun 13.8 alkaa pirkanmaan sennenin järkkäämä tokoryhmä, niin saamme taas uusia vinkkejä ja näkökulmia treenaikuumme.
Meillä tämän hetken isoimmat ongelmat ovat olleet liikkeestä jäävät, eritoten maahan meno. Irwinillä on nimittäin sellainen ärsyttävä tapa, että maahan mentäessä on pakko laittaa aina toinen etujalka mahan alle ja näin ollen maahan meno ei ole mitään nopeimmasta päästä. Tähän olen juuri nyt kiinnittänyt kaikkein eniten huomiota. Toisinaan jalka menee vieläkin mahan alle, mutta nyt olen ruvennut saaman Irwiniin kuitenkin enemmän vauhtia, eikä se jää enään jalkaansa asettelemaan.Nopeempi se saisi kyllä siltikin vielä olla. Nyt on aika paljon tarvinnut käyttää käsiavustusta ja sitä rupean pikkuhiljaa kitkemään pois, enkä usko sen olevan ongelmakaan.

Seuraamisen olen saanut todella hyväksi ja on huomattavan paljon tiiviimpää kuin aikasemmin, katsekontaktikin on hyvä. Naksuttelu on auttaut meitä tässä todella paljon. Olen itse oppinut myös vihdoista viimein kävelemään katse ylhäällä ja suoraan ja Irwinin kohdalla huomasin ystävän huomautuksesta, että Irwin paineistuu melko lailla siitä, että katson siihen päin seuruussa, jolloin jätättää hiukan taaemmas ja kontaki on sellaista vilkuilua. Tämän ongelman kun tajusin, on se auttanut meit todella paljon eteenpäin. On kyllä niin erilaista reenata ohjaajapehmeän koiran kanssa, kun tottui Nellin, joka ei paineistunut juuri mistään.

Mutta pääsääntöisesti meidän tavoitteet on aikataulussaan ja liikkeet aikalailla valmiit, hyppy pitäisi jostain hommata, niin pääsisi sitäkin treenaamaan :)

 

Sitten tosiaan. Irwinin vasen kyynär tuli kennelliitosta 2 takaisin ja soittelin sitten kennelliiton käsittelijälle. Hän sanoi Irwinillä olevan varislisäke murtunut, mikä aiheuttaa sne että kyynär on 2. Muuten kyynär oli hyvä, ei nivelrikkoo, ei löysyyttä yms. vaan oikean mallinen ja hyvännäköinen.
No tulihan tuo pienenä yllätyksenä, mutta tottakai minun tuurillani kävi näin, mutta pääasia on että Irwinillä ei ole minkäänlaisia oireita eikä muutoksia kyynärässä. Juttelin uudestaan Ventelän kanssa ja kuvaamme kyynärät uudestaan 6kk karenssin jälkeen ja katsomme uudestaan, onko varilisäke murtunut vai ei ja mikäli sitä murtumaa ei näy, lähetetään kuvat uudelleen lausuttaviksi kennelliittoon. Koska ikinä ei voi 100% sanoa sivukuvista varislisäkkeen murtumista.
Mutta mikäli se Irwinillä on niin sen jälkeen katsotaan mitä tehdään vai onko järkevämpää olla tekemättä mitään.

Mutta toivottavasti nämä vastoinkäymiset olisivat tässä ja onni kääntyisi parempaan suutaan, rupeaa muuten ottaamaan vähän turhan paljon jaksamisen ja mielen päälle.


Nyt on ollut myös kiva, kun Irwin on "oppinut" uimaan tänä kesänä. Olemme käyneet säännöllisesti uittamassa Irwiniä ja etenkin kuumina päiviä se on varsin hyvää ja tehokasta liikuntaa.
Olemme opetelleet, noh hiukan omilla säännöillä vesipelastusta ja luulisin että Irwinissä sitä potentiaaliakin olisi, ainakin mielellään hakee ja tuo ihan rantaan asti. Sen sen ihmeempiä käskyjä ole opettanut, sillä jos sitä joskus jonkinlaiseen ryhmään vaikka pääsisi niin pääsee sitten opettelemaan ne käskys vasta silloin, oikeisiin liikkeisiin.

Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!...

On ollut hiukan hijaista blogin suhteen, sen verta kiireist on ollut ja mielentila muutenkin niin maassa että enpä ole paljoa jaksanut koneella istua.
Hyvä asia kuitenkin on että pääsimme vihdoista viimein muuttamaan ja vieläpä rivitaloon. Aivan älyttömän hyvät lenkkimaastot lähtee vierestä ja työmatkakin lyheni huomattavasti.

Nelliä on aivan julmetun moinen ikävä, toisaalta asiaa ei ole vielä tajunnut ja tuntuu kuin Nelli olisi vain jossain hoidossa, mutta lähestulkoon koko ajan on Nelli mielessä<3 br="">
Sitten vielä yksi harmillinen juttu, Irwinin lonkka-ja kyynärkuvat tulivat kennelliitosta ja lonkat pysyi A/A, mutta kyynärät muuttuivat 0/0:sta 2/0:ksi, tuli aivan yllätyksenä ja shokkina minulle, enkä tajua miten asia voi näi olla. Soitin sitten Kari Ventelälle ja kysyin Irwinin kyynäristä ja sanoi että 0/0 ja ihmetteli itsekin tuota 2:sta ja sanoi että kuvat ehdottomast paneeliin, koska olivat puhtaat ja hyvännäköiset, eikä muutoksia ollut, koska Ventelä sen verran kokenut lääkäri että olisi kyllä huomannut ja kuvautettavana oli muitakin koiria, joten oli myös verrattavaa ja itse kuvat nähneenä ihmettelen lausunnon muuttumista, mutta katsellaan mihin suuntaan menee vai meneekö mihinkään, mutta paskamainen juttu täytyy myöntää ja suoraan sanottuna vituttaa!

Tässä näin lyhkäisyydessään :D

Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kellot edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
enää muiston helmet kimmeltää.
Käyt enkeli vierelläs taivaan rantaa
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipuja tunne taivaan tiellä
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myös keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri
sanaton.

Nuku rauhassa Nelli 12.2.2008-21.6.2013

Pieniä iltatreenejä ja agilityä :)

Kävimme Millan kanssa keskiviikkona 12.6 tekemässä pienet iltatreenit.
Meillä on ollut nyt n. 2vkon tokoilu tauko ja oli tehnyt kyllä todella hyvää, ainakin Irwinille.
Irwin keskittyi todella hyvin ja saimme erinomaista häiriöö, sillä Milla koiralla Gialla oli täydet juoksut päällä. Hiukan kyllä vinkumista ja kiskomista Giaa kohti esiintyi, mutta Irwin jaksoi onneksi myös keskittyä treenaamiseenkin ja teki mielestäni todella hyvin.
Otimme lähinnä vain seuruuta, sillä halusin nähdä onko tokoilu tauosta ollut mitään hyötyä, yllätyksekseni oli!!
Hiukan oli vielä havaittavissa pientä jälkeejäämistä, mutta muuten seuruussa pysyi hyvin oikeassa kohtaa ja eritoten painotin kontaktia, koska se oli hetki sitten jäänyt Irwiniltä lähestulkoon kokonaan pois ja katse meni maata pitkin. Nyt oli Irwin myös huomattavsti rennompi ja kehuin todella paljon ja tein seuruusta nyt todella mukavan asian, toki olisin hiukan enemmänkin voinut, mutta kehuin juuri sen verran, että innostui ja jaksoi keskittyä. Tein todella lyhyitä pätkiä ja palkksin melko usein. Väliin tein muutaman luoksetulon ja Irwinin osalta jätin treenit sitten siihen.

Nellin kanssatauko ei taas ole tehnyt niin hyvää. Perusasennon oikean paikan hakeminen oli muka kauhean vaikeaa ja se tunuti menevän kauheaksi sähläämiseksi. Seuruuta otin jonkin verran ja siinkin huomasi, että Nellin mielenkiinto tuntui olevan jossakin muualla. Pari hybää pätkää saatiin ja lopetin sitten siihen.

Tänään, sunnuntaina 16.6 kävimme taas lielahden wufin hallilla, jossa meillä on vakivuoro.
Tällä kertaa myös Henna tuli mukaan Jaden kanssa.
Teimme suht. helpon radan, toivottavasti kuvasta aa jonkin verran selvää:

Pieniä muutoksia teimme rataan, puomin viereen laitoimme lisöksi keinun, jotta voi valita kumman menee, sekä muutaman hypyn poistimme, emmekä ottaneet keppejä.
Irwin meni todella hyvin, alkuun sai kauhean hepulin, mutta kun keskittyminen taas palasi, niin pääsimme tekemään radan.
A-este meni aivan älyttömän hyvin tällä kertaa. Viime kerralla Irwin hiukan jännitti, eikä meinannut uskaltaa mennä, mutta tällä kertaa meni ihan tuosta vaan. A-este oli heti putken jälkeen, joka saattoi myös auttaa, sillä Irwin on aivan hulluna putkiin ja vauhtia riitti putken jälkeen ja melkeinpä huomaamatta kiipesi sitten A-esteelle ja sen jälkeen ei ollutkaan enään mitään ongelmia. A:ta en vain ihan älyttömästi siltikään viitsi vielä keskeneräiseltä koiralta ottaa, vaikka Irwin kuvattiinkin terveeksi, mutta melko raskas A kuitenkin on etenkin kun raskaanpi rotu kyseessä.
Hypyt olivat mini luokan korkeudella, mutta opettelimmekin lähinnä vain tekniikkaa, enkä välttämättä ikinä niitä nostakaan maxi korkeuksiin, kosk agility on meille vain mielen virkistämistä
tokoilusta :D

Video Irwinin agility radasta, videolla mennään vain puoli rataa.

Nellin kanssa otin muutaman hypyn ja renkaan ja menimme kerran A:n.
Putkeen Nelli ei edelleenkään mene, joten jätin putken pois. A:lla Nelliä hiukan jännitti ja vaati aika paljon rohkaisua, jotta lähti kiipeämään ja sitten olikin tulossa kauhealla ryminällä alas. Päätin sitten että en ota enempää A:ta, koska on kuitenkin mielestäni melko raskas este ja Nellillä kuitenkin nivelrikkoa on, niin ei A:n toistaminen mitään parasta toimintaa jalalle ole.
Nellin kanssa otin sitten enemmän tokoa. Seuruu sujui paljon paremmin kuin viimeksi, keskittyminen oli hyvää ja kontakti pysyi.
Liikkeistä jääviä otin myös ja liikkeestä maahanmeno sujui oletettua paremmin. Nelli meni maahan heti ensimmäisellä käskyllä ja vieläpä aika nopeastikkin. Liikkeestä seisominen sujui melko hyvin, alkuun parilla ekalla kerralla jouduin käskyn antamaan toiseen kertaan ja Nelli ei heti pysähtynyt, mutta saimme pari onnistunutta suoritusta ja lopetin sitten siihen.

 

 

 

 

 Kuvat ja video: © Milla Viinikka